Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2012-09-16

I have to do this!

 Mua ärsyttää tällähetkellä kaikki. Itken vaan koko ajan (joka nyt johtuu väsymyksestä, kivusta ja siitä etten osaa läksyjä), eikä asiaa kyllä auta sekään, että äiti ja isä sai musta nyt sellasen kuvan, että mulla olis maailman paskin kunto ja kyselee nyt koko ajan siitä. Eikä mulla oo tällä hetkellä pienintäkään halua vastata koska ne ei voi ymmärtää oikeesti missä jumalan seläntakana vietin just pari yötä. Eikä ne ymmärtänyt sitäkään että mulla ei ollu paskoja kenkiä vaan 14kilon rinkka selässä joka osaa paskoa jalat ja varpaat ilman että kenkä hiertää, kun ajattelee missä HELVETIN maastossa olen 40 kilometriä kävellyt. Ei ollut asfalttia joo ei............

Tollasta kaunista auringonlaskua todistettiin torstai-iltana Jussinkämpällä, kun meidän yöpymiset meni vähän uusiks sairastapauksen vuoksi. Enkä tajua miten vesi pysty oleen niin puhdasta kun se oli, join vettä järvistä ja joista ja puroista, se oli aina yhtä kirkasta ja hyvän makusta. Voisin muuttaa tonne asuun, keskelle ei mitään.
 Tuli todettua ainakin monta asiaa tolla retkellä. Vihaan pinnanmuotoja, juuria ja mutaa. Opin arvostamaan enemmän laskettelukeskuksien hissejä ja sitä itse laskemista alaspäin. Tajusin pystyväni siihen mihin en uskonu pystyväni. Ette tiedä kuinka monta kertaa olis tehny mieli mennä vaan istuun johonkin ja luovuttaa. Varsinkin sitte lopuks kun niille vaaroille kiivettiin. Kun viimestä nousua Rukalle tehtiin, tunsin itteni astmaatikoks kun vaikka hengitin kuinka raskaasti ja syvään en tuntenu saavani happee ees. Mun jalat oli jo niin kuolleet että en voinu astua kunnolla portaita ja tulin siellä vikana jonossa ja pillitin. Se oli oikeesti kauheeta :D Hoin vaan mielessäni otsikkoa ja pidin silmiä kiinni. Ja alkakaa nyt muutkin sitte äidiks ja isäks ja valittakaa kuinka paska kunto mulla on ei vittu kiinnosta koska sain just kurssin, en pyytäny kantoapua tai mitään muutakaan apua kertaakaan, kävelin kolmelle vaaralle ja tein sen kaiken ite omilla jaloillani. Sitten tajusin, että kuinka pitkä 1kilometri voi olla metsässä, metsässä jossa on semmosia ärsyttäviä kilometritolppia muistuttamassa kuinka pitkä matka se on. (Oon edelleen varma et ne on mitattu linnuntietä :D)
 Vaikka koko reissu oli kauhee kokemus fyysisesti, ihan oikeesti en tiedä koska olisin joutunu kokeen samanmoista, never, se oli jotain niin jäätävän hienoo ja kaunista. Usein kyllä vastaantulijat jakso ihmetellä, että montako meitä oikeen on, mistä me tullaan ja ollaanko me työ- vai opiskeluporukka :D Ne kaikki maisemat mitä ei tietenkään saa kameraan vangittua, ruska, porot, hirvet ja kuukkelit, riippusillat, kosket, joet, ruuanlaitot, mustikat ja jääkylmässä vedessä peseytyminen oli ehdottomasti kurssin arvosta. Saatikka se kun pääsin saunaan, en muista koska olis suihkunkaan lämmin vesi tuntunu yhtä kivalta ku lauantaina :D Mä vaan seisoin sen suihkun alla ja olin. En jaksanu liikkua, ja sittenkun päälle veti vielä pitsan ja meni bussiin löhöömään ja jauhamaan paskaa niin aiettä. Sillon tuntu että on sen löhöömisen ansainnu :D

Eikä sovi unohtaa bussimatkojakaan, mennessä oli hauskaa katella kun Arponen putos penkinväliin, joku kuorsas niin ettei voinu nukkua, bussi ajo niistä täristysviivoista ja lopulta löysin itteni lattialta nukkumasta. Varsinkin tullessa läppä lensi ja oli hauskaa. Paskapaperia, salakuvausta, mun peittelemistä ja hassuja juttuja joille Kaisan kanssa hepulissa naurettiin :D Ei niillä ollu mitään tekemistä järjen kanssa. En mahtunu istumaan ees bussin lattialle kunnolla kun mun olkapäät oli niin leveet, todettiin että oon bodannu liikaa. ABC:llä tapahtu myös uskomattomuus kun oikeesti näin Wilman :D, en uskonu silmiäni luulin että oon nukkumassa ja se on joku kangastus. Se oli niin hassunouto hetki, kun oltiin oikeesti ihan hitsin kaukana vielä täältä. Tällä hetkellä mielessä on vaan oksmannin ihana nauru ja se että huomenna pitää palata arkeen johon en halua.

Haluan ehkä sittenkin vaan kiduttaan itteeni takasin, siellä aina ei tarvinnu turhia stressailla ja se oli jotain niin erilaista :) Kuvasin yhen hauskan ********** videonkin kun ärsytti niin paljon :D Kattellaaan jos kehtaisin julkasta.
And I did it! Kiipesin tuonne oikeesti wtf :D Eikä ollu vielä ees korkein kohta! (hyi että tuo tukan likamärkäisyys :D) Kuvia varmaan tulossa lisää, en vaan jaksanu nyt.

2 kommenttia:

  1. Ihana Hanna!! Ja tiiän miltä tuntuu kävellä niitten kilometritolppien kanssa, se on tuskaa:D

    VastaaPoista
  2. MÄ OON YLPEE SUSTA! NIIN YLPEE! Haluaisin itekki kokee moista mutta joo-o ei mun kunto kestä. Pikkasen oli varmaa siisti reissu oikeesti. MÄKIN HALUAN LAPPIIN! Mä vielä niin joskus riennän sinne. Ah, olen vaan kateellinen. Ja tuntuu varmaan hienolta nukkua omassa sängyssä nyt!:D

    VastaaPoista