Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2011-08-21

Tuulihattuja ja uusia nuotteja

 Mä en ole koskaan elämässäni tehnyt yhden yhtä tuulihattua. Se on saattanut johtua siitä, että mua on peloteltu niiden vaikeudella tai sitten oon vaan yksinkertaisesti ajatellu niiden olevan ihan kammottavia. No, jostain sitten kuitenki eksyi päähäni idea tehdä näitä kummallisuuksia. Aluksi se taikina näytti hyvältä, sitten liisteriltä ja sitten ehkä liian löysältä.
 Pursotin ne kuitekin pellille ja paistoin uunin luukkua avaamatta ja noh. Ensikertalaiseksi aika täydellisiä :D Okei, itsekehua ehkä ilmassa, mutta väliäkös sillä. Näillä on yleensä tapana kuulemma laskea aika helposti. En mä sellasta huomannu. Mitä nyt toisella kädellä olin koneella ja toisella tein näitä. Uuniinkin melkein unohtu, ei tosin niin pahasti kun silloin kun poltin piirakan mustaksi.
 Ostin myös uuden nuottikirjan mun kokoelmiini, taisi olla Suomipop 8, jossa on siis vain mieslaulajien lauluja. Ja ihan hyviä sellaisia. Tosin hieman ärsyttää kun niissä tuppaa olemaan alennus ja ylennysmerkkejä ihan kiitettävästi. Noh, ehkä ne oppii sitten seuraavassa elämässä :D
Mä tein niihin tuulihattuihin kahta täytettä. Toinen oli kermavaahtoa ja banaania ja toinen tonnikalatuorejuusto. Ahnam, molemmat oli ihan sikahyviä. Oli ehkä ensimmäinen kerta kun noita tein, mutta ei todellakaan viimeinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti