Sunnuntaiaamuna mä kaipaan sua koko viikon edestä

Otsikko ja kuvat siis sunnuntailta, vaikka tänään onkin jo tiistai. Anteeksi. Oltiin siis sunnuntaina Kaisan kanssa uudestaan heilumassa Tammerkoskessa, tällä kertaa kamera ja 70 - 300mm mukana. Löysin (tai no älysin) sen picnik kuvanmuokkausohjelman, josta Eerikakin on puhunu ja sen sijaan että olisin tehnyt läksyjä, päätin leikkiä sillä. Siksi kuvat tällaisia tällä kertaa. Ja eheheh, ei toki eerikalla oli postausta samasta aiheesta :D No, hälläväliä, niinkui eerika totesi, näitä kuvia on joku miljardi yhteensä varmaan.
PS. Kattokaa tota mun asua, jos se jostain kuvasti näkyy. Oli meinaan ihme fiilis laittaa tollaset vaatteet, ei oo mulla näkyny tollasia pitkään aikaan :D

 Harvinainen juttu siis, ei välttämättä nähdä enää kertaakaan elämässä :D Ja siis eihän sinne menemisessä ollu sinänsä ees mitään pointtia, mutta se ehkä yllytti, kun siinä ei ollut edes kieltoja. Kun kuulin et toi koski aijotaan tyhjentää, olin ihan varma, että siitä olis kauheet kieltomerkit, mutta ei, ei sitten ollutkaan. Ja hyvä niin ;)

 Julkaisen tässä nyt yhden ainoan kuvan kaisasta, senkin puolisumennettuna. Okei tää on oikeesti hyvä kuva. Kaisa saa siis luvan vain kestää tämän kuin mies. Meille tuli tuolla myös mieleen, kun eräs henkilö sanoi kerran näin "Tarkoitus päästä paikasta A paikkaan B mahdollisimman nopeasti", että tuolla se ei meinaan ollutkaan ihan helppoa. Piti oikeesti varoa niitä kiviä ja kaikkea. Oikeastaan siis paikasta A paikkaan B mahdollisimman ehjänä ja rauhallisesti.

Sitten kaikkea epäloogista. Sanotaanko että lieväsi menee hermo kouluun. Ei luoja. Eikö se kaheksasta neljään koulussa riitä. No ehei, sen jälkeen pitää vielä tehdä läksyjä viidestä yhdeksään niin, ettei ehdi enää pihallekkaan. Voi homoliini. Kun mä vihdoin sain läksyt tehtyä (aherrettuani ensin puoltoistatuntia Samin monisteen kanssa) menin tekemään "liikunnan läksyä", eli kuntopyöräilemään. Samalla luin siinä sitten kirjaa ja siihen kirjaan olisi tarkoitus taas syventyä.

Kyllä, mut valtaa nykyään usein epätoivo. Se on sellasta, että tuntuu kun aivot tyhjenis tiedosta kokonaan. Silloin mä yleensä vaan istun paikallani ja mietin, mitä hemmettiä teen tappokoulussa. Silloin tekee mieli itkeä. Se tunne on sellanen vammanen. Se alkaa yleensä esimerkiksi osaamattomasta matikan tehtävästä ja se paisuu aivoissa jotenkin niin, että lopulta unohdan Suomen pääkaupunginkin kun ärsyttää niin hirveästi. Ei kauhean mukavaa.

Hahahah. Innostuin tosiaan vähän siitä picnikistä ja tosta kuvasta tuli loppuenlopuks tosi jännä. Jotenkin tykkään siitä :) Tollainen eloisa. Tiedän että nää asiat taas harhailee, mutta mun on vaan yksinkertaisesti pakko kirjoittaa ihan mitä tahansa muuta kun koulua. Oli se sitten kuinka turhaa tahansa.

En aluksi kiinnittänyt mitään huomiota otsikossa olevaan lauluun tai sen sanoihin. Sitten vähän myöhemmin tajusin, että mikä oliskaan kuvaavampi otsikko (silloin ajattelin kirjottaa tän sunnuntaina) kuin tuo. Sunnuntaina on oikeasti aikaa ajatella ihmisiä ja asioita. Ei ehkä kaivata aina, mutta kuitenkin haikailla, miettiä, unelmoida tai mitä ikinä. Silloin on kerrankin aikaa, muuten mä vaan kiirehdin ja juoksen kaikkialle pää kolmantena jalkana. Eihän siinä oo tilaa ajatuksille.

Pistäydyttiin Kaisan kansas myös chilifestivaaleilla. Kameran kanssa. Kuvien otto oli hieman hankalaa tolla 300mm, mut tälläsen sain silti otettua. Oon aika ylpee tästä kuvasta, koska toi on jotenkin tositosi houkutteleva. Kaisa maistoikin yhtä (okei, tulisuus oli 2, kun isoin olis ollu 10++ :D) ja joo näkihän sen naamasta että chiliä se söi.

Ja loppuun ihan pakko pistää kuva joka oli mun mielestä niin sulonen ja pisti silmään, kun kuvailtiin myös noita lukkoja. Siis toi pisti sen takia silmään, että Iiristähän sanotaan Palleroksi. Niin jotenkin tuli heti mieleen Iiris. Vinkkinä sille, se vois viedä sitten tulevaisuudessa tonne sillalle tollasen lukkosen ;)