And it feels like the end

Mulla ei oikeastaan ole mitään sanottavaa ja samaan aikaan ihan kamalasti kaikkea. Voi kun muistaisinkin edes muutaman ei-tutun oppilaan nimen ryhmästäni mutta ei niin ei. Tällä hetkellä tuntuu, että tekisi mieli vajota maan alle nukkumaan eikä kuulla koko lukiosta yhtään mitään.

Aamulla kun puoli kymmenen koulu vihdoin alkoi, ja järkytys oli suuri kun sain selville millaisia opettajia mulla tulee olemaan. *Hakkaa päätä seinään* Samalla mä myös päätin että aijon yrittää ottaa koko homman todesta, ehkä parempi vaan O_O. Tai no toisaalta en lopulta kyllä tiedä.

Tänään koulun jälkeen muuttelin vielä hieman kursseja ja hienosäädin jotain, toivottavasti tyhmä kone on ne tallentanut sitten niille opettajillekkin. Ääh joo en tiedä. Oli myös erittäin hauskaa kun Faffe pisti meidät opastaan uusille oppilaille koulua, joo sen homman mää osasinkin xD No ihan sama, kysyköön tietämättömät sitten uudestaan jos ei ymmärtäneet tai jotain jätettiin selittämättä, vaikka mielestämme tärkeimmät sanottiin :D

Huomenna alkaa sitten tappo, kun joka päivä 8 - 4 siellä homopaikassa huhkitaan ja kuollaan. On myös erittäin homoa, että me mennään syömään yheltätoista. Miettikää nyt. Sen jälkeen on vielä 5h koulua. Aina pitää siis turvautua johkin homo eväisiin kaiken lisäksi. No okei, plussaa asiassa on se, että saadaan poistua koulun alueelta, mikä tarkoittaa siis sitä, että kotoa haetaan tarpeen tullen aina lisää ruokaa. Ja sitä meinaan menee sitten paljon kun suursyömäri on talossa.

Kirjoihinkin on menny henki ja elämä, siis suomeksi rahaa, aikaa ja paheksuvia katseita.

Nyt menen valmistelemaan hieman huomisia kirjoja ja kuten sanottu, kuvat ne vaan ykskaks katoaa... -.-