Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2011-08-16

Muistatko miltä tuntuu itkeä nauraen vesisateessa?

Nyt tuli blogifiilis ja ainahan sellaset pitää hyödyntää, tukkakin oli hyvin (ihme kyllä), niin pystyin napsaseen nopeasti noi kaksi kuvaa surkealla webillä, mutta ne saa nyt luvan ajaa kuitenkin kuvien asemaa. Hieman on nyt jotenkin sellanen jumitusolo. Koulussa tuli tosiaan vietettyä erittäin mukavat kahdeksan tuntia, jotka ei enää edes tunnu kovin pahoilta ;o. Päivät menee oikeasti nopeasti ja siellä on itseasiassa suurimmaksi osaksi ihan hauskaa. Tänäänkin naurettiin Kiian kanssa niin hirveästi matikan tunnilla että ei hahah. En pystyny kattoon Kiiaa hetkeekään nauramatta, ja nojoo, kyllähän me saatiin muutama paha katse, kun ei osattu nauraa äänettömästi :/ :DDD

 Mua saattaa oikeasti väsyttää, koska silmät menee myös ilman pelleilyä koko ajan kieroon O_o. Hehe, miks mä kiinnitän tossa kuvassa koko ajan huomioo tohon luomeen huulessa? Okei se on ihan ymmärrettävää, mutta tän kirjottamisen jälkeen pitää vielä tehdä kasa (ihan oikeasti kasa) läksyjä. En todellakaan tiedä kauanko niissä menee, mutta sen tiedän, että hermot ainakin. Okei, en valita koska noh, en vain jaksa :) Sitten kun ja jos saan ne läksyt tässä elämässä tehtyä, menen varmaan pihalle ja sitten valmistun huomiseen henkisesti. Eikun voi hemmetti. Koska mä luen sitä kirjaa? O_O No, en jaksa miettiä sitäkään nyt?
Ihme kyllä, olin erittäin tyytyväinen tänään ulkonäkööni, pieniä ärsyttäviä finnejä lukuunottamatta (mutta niitä nyt on aina, kun suklaa on suurherkkua). Tukka oli likanen kun mikä koska pesin sen viimeeksi lauantaina, mutta illan dataus aiheutti sen, etten aamulla vaan jaksanut nousta suihkuun. Onneksi tämän maailman pelastus, tai ainakin hiuksieni, on kreppirauta. Kun hiukset on krepatut, ne näyttää puhtaammalta ja tuuheammalla paljon pidempään ja ehkäpä sekin on sitten hyväksi hiuksille. (Ja siis se kreppaus näkyy muutamankin päivän jälkeen hiuksista. Erittäin helppo tapa patalaiskoille silleille) Ja mä toivon edelleen, että ette pidä mua likaisena pummina. Mä vaan haluisin oikeesti että mun hiukset vois hyvin. Niitä on muutenkin jo rasitettu tällä blondaamisella ja kesällä tosi useasti pesemisellä (kun se hiusten peseminenkin on nykyään huono juttu)

2 kommenttia:

  1. aaaa ja taas kauniita kuvia hanna♥;)

    VastaaPoista
  2. Heli ei webillä otetut kuvat voi olla kauniita! :D mut kiitosta silti:)<3

    VastaaPoista