* * *
Mitä ihmettä. Mä raahasin eilenkin kameraa all the time mukana, mut silti mulla ei oo oikeen mitään kuvia mistään. Saatikka et mulla olis itestäni mitään kuvia ;O. Lupaan et asia korjaantuu tänään, ees jotenkin. Tosin en oo vielä varma et mitä aijon tehä tänään. Toi sää on vähän vammanen kun on niinku kylmä ja ties mitä. Ja nyt näyttää satavan luntakin. Hoho. Mukavaa tämä Suomen kevät.
* * *
Mut siis eilinenkin meni Iiriksen ja Rekon kanssa. Käytiin kaupungilla, mutta ihmeeksi oltiin siellä oikeesti varmaan joku tunti. Siellä tuuli eikä se muutenkaan kiinnostanu. Bongattiin sitte Raija menossa terassille. Haluttiin sitte ottaa siitä kuva niin tehtiin juoni, että olin ottavinaan Rekosta ja Iiriksestä yhteiskuvaa mut sit se kamera vähän käänty liikaa ja haha, kauhee lehtikuvaaja olin :D Se vielä kaikenkukkuraks tunnisti meidät, että hups. Mentiin sitte kaupungista Iiriksen puistoo istuun kun oli niin kaunis sää ja sillain :) Kun aurinko meni pilveen, meille tuli kylmä ja tungettiin Iirikselle. Ja tietäähän sen, kun kuudelta menee aikasyöppölään aika vaan kuluu. Löysin Iirikseltä sen sen hienon pelikirjan ja aloin opettelee niitä pokerin niitä millä voi voittaa. En kyl ihan oppinu niitä, mut ei se mitään. Sit mua ärsytti hirveesti kun ne leikit on siellä ihan väärillä nimillä ;
Oltiin vaan ja illemmalla saatiin Rekon kanssa syötävää :D Ja kyl meillä oli nälkä. Iiris vaan jotain hihitteli että on söpöö kun voi vaan syödä koko ajan. Mut minkäs sille voi jos on pohjaton maha ja koko ajan on nälkä! Iiriksen mukaan sen huone oli meidän jäljiltä ihan liian sekasin, mutta kyllä se meistä näytti ihan kohtalaisen normaalilta! :D
Yhtäkkiä kello olikin sitten vaan puol 12!? Mitä ihmettä :D Ei päivä voi vaan kadota tolleen, mutta näköjään voi. Kun tulin kotiin en jaksanu tehä enää mitään. Tai siis tulin koneelle ja datasin **:**, (kohta on sensuroitu äidiltä...) Datasin siis myöhään. Mutta oli kivaa! :). Yhessä kohtaa kuulen semmosta ihmeenlistä jatkuvaa suhinaa. Se vaan jatkuu ja jatkuu. Sitten mulla menee hermo ja avaan oven. Se ääni voimistuu. Tajuan mistä se tulee. Kävelen äitin ja isän huoneeseen ja töytäsen äiti kovaa ja sanon "sun kuorsaus kuuluu mun huoneeseen asti!;O" Sit se vaan pyytää ja anteeks. Eikä varmasti muista tätä tapahtumaa, muutakun vasta kun lukee sen täältä. Tai no, ken tietää. Illalla sitten uuden postauksen voimin, missä saattaa olla kouluangstia, kuvia, angstausta, päivän tapahtumia ja jotain muuta jännäää! :) Nyt meen Kaisan kanssa vähän kaupunkii kattelee teekkareita :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti