Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2011-05-29

Sä joskus yksin jäät

Mä vihaan tätä tilannetta. Loppujen lopuks mulle ei jää yhtään ystävää tai kaveria. Mä tiedän sen. Jo nyt. Oon ihan sekasin joka päivä, että kenen kanssa olisin kun niin monet soittaa ja pyytää. Mun pitäis olla ilonen että mun kanssa halutaan olla, mutta tää on oikeesti vaikeaa. Ei ehkä vaikuta siltä mutta se on. Mä oon nyt sellasessa tilanteessa että roikun rotkossa ja molemmilla puolilla on ihmisiä jotka vois pelastaa mut mut en osaa päättää. Ja loppujen lopuks en ehdi päättää kun tipun sinne rotkoon kun kädet ei jaksa. Miten saan nää kuulostaan aina niin masentavilta, vaikkei kyllä oo tarkotus. Haluan vaan kertoo elämän tosiasioita :D Joka ikinen ilta mä kärsin kun mietin että mitä mun pitäis tehä. Helpointa olis vaan olla ehkä yksin mut mun elämä olis aika tylsää. Mut ehkä parempi sellanen mielellinen rauha kun jokailtainen hulluuskohtaus. Mä kärsin omantunnon tuskia ja mikä ärsyttävintä kaikki ei ees aina johdu musta. Usein kyllä, mutta ei aina. On ärsyttävää herätä uuteen aamuun kun tietää että pitää ongelmoida liikaa. Mun ei varmaan tarvi kertoo tästä enempää kun ihan jokainen tän blogin lukija tietää, mistä puhun. Se tunne kun yritän kuulua johonkin mihin en kuulu ja sitten yhtäkkiä huomaa ettei kuulu mihinkään kun nekin jotka oli joskus mun kanssa hylkää. Tällä hetkellä mä vaan odotan lähinnä sitä päivää koska se tapahtuu :D Ja sitten oonkin ihan wtf että mitäs sitten tehdään. 
Mulla on turkoosi huppari, jonka pääaukko on ihanihanihan liian tiukka. Se sattuu aina kun sen ottaa pois. Luulin ettei sitä pahempaa oo oikeen missään kunnes lainasin tänään Helin kypärää kun lähettiin Rekon, Iiriksen ja Henkan kanssa kauppaan. Ei huhhu :D Se tunkeminen on jo alkuunsa ihan jäätävää kun tuntuu ettei mahu. Mut sit kun se on päässä kaikki on hyvin. Se kauhein osuus alkaa aina kun sitä yrittää ottaa pois. Tuntuu että korvat jää sinne ja rustot jää myös sinne sillain että korva halkee kahtia. Ja voin kertoo, että tunne ei ole järin mukava :D Varsinkin kun sen joutuu tekemään kymmenessä minuutissa parikin kertaa. Pääsin tuolla samaisella reissulla kevarin kyytiin. Onneks en kuitenkaan Rekon (vaikka sekin olis ihan kiva joskus kokee :D:D::DD:D), vaan Henkan, joka sekin ajoi ihan mukavasti. Yrittää nyt pysyä siellä kyydissä kun se toinen jalkapidike katos jonnekin ja kokispullo on kännykän ja rahojen kanssa hupparin etutaskussa. Sit kun Henkka vähän jarruttaa niin liiskannun (öö mikä se verbi on? :D) enemmän Henkkaan ja yritän vaan pitää kiinni :D Mut ei siinä mtn, on se oikeesti ihan helmi olla kyydissä. Varsinkin kun ne menee sellasta normaalivauhtia. On meinaa vähä käpystä mennä jollain omalla skopalla ihan jeejee jotain 55km/h :D
Sain eilen ihan kauheen kohtauksen siitä, että tää hiusväri on ihan kammottava. Hyi, semmonen haalistunu juurikasvunen punanen ;O. Yhyy hyi lol. Tänään sit käytiin Kaisan kanssa sen skopalla cittarissa. Tosin niin, että mä sain ajaa. Se kulkee muuten hyvin, mitä nyt vähän hituroi kiihdytyksessä. Tai siis, ei sillä voi kiihdyttää. Siinä vaan laittaa kaasun pohjaan ja lähtee, sit se siinä yksinään kiihtyy. Ja joo'o, vauhtihullunhannan kun päästä ajaan niin hehe. Hyvinhän se meni jotain 65 tai jotain ;D. Kaisa yhessä vaiheessa alko selittään, että tuntuu kovalta kun tuulee, sit mä viisastelen et noo, kyl me mennään 65 ja sit Kaisa oli et O__o. Se kuulemma ajaa vaan 45km/h. Oookke. Mä en ajais. Mut siis ostettiin mulle hiusväri joka siis oli tän jutun pointti. Se väri oli semmonen lämpösen tummanruskee. En viittiny yrittää ees mitään muuta kun ruskeeta, tietäähän sen kun ollu ennen punanen tukka. Tästä ei tullut lämmintä tummanruskeaa vaan kylmä punaruskea mutta kyllä tää menee. Mun pitää vaan eka tottua näin tummaan. Näyttää meinaan varsinkin sisätiloissa hyvinkin mustalta. 
Kokis lasipullossa on nyt kovasana. Trust us.
Mua on väsyttäny tänään ihan sikana. Kun illalla mentiin Iirikselle hetkeks niin mä vaan makasin ja nukuin siellä lattialla. Ja nyt tuntuu että jalat ei kanna, tai siis että ne on ihan löysät :D Väsyneet. Voisin nukkua. Sillain läpällä. Huomenna tapaan ainakin Veeraa, Iiristä ja Rekoa, ainakin luulen niin. Tarkoitus olisi värjätä Iiriksen hiukset, tai siis juurikasvu tai jotain. Kiva kun ollaan sit ihan brown molemmat Iiriksen kanssa. Ää, koska tää väri haalistuu, tai siis no joo ihan sama. Olkoon liian tumma, en jaksa nyt välittää.

My love koris:)<3 Heipähei bodiesssss.

2 kommenttia:

  1. Mulla on tasan sama tilanne hanna. Tuntuu niin samalta. Oon jossai rotkon pohjalla ja kohta tipun :(

    VastaaPoista
  2. ihanaaaa et en oo ainut :):):) yritetään pärjätä :)

    VastaaPoista