Elämä ei oo kellään helppoo

Ihan hullua. Iiris on ollu koko päivän ihan sekaisin lukiolukkareiden parissa. Mä olin siellä hetken pähkäilemässä sen kanssa ja voin kertoo, että olin enemmän kun pihalla sen lapun kanssa. Ihan hemmetin epäselvää. Kerron jo näin etukäteen, että tuun tekeen tuttavuutta lukion opon työhuoneen kanssa enemmän kun luulenkaan :D  Toivottavasti mä en tuu oleen niin pihalla torstaina kun mitä mä nyt oon. Enhän mä ees tiedä mitä haluan tehä isona. Ja nyt pitäis päättää niinku ihan kaikki oikeestaan. Mulle on ihan sama oikeestaan mitä sinne rustaan. Lukio oli muutenkin niin virhevalinta kun voi olla että huhhu. Voi vitsit oon tyhmä, miksen mä vaan hakenu johonkin paljon kivempaan paikkaan, missä ei tarvis olla 75 eri lukiokirjaa. Raah. Miks nää asiat edelleen tajuaa liian, niin liian myöhään. Miksen voi olla se ykkösluokkalainen joka oli ihan innoissaan kun osas laskea 1+1=2. Nyt oon se angstaava 16 vuotias, joka unohtaa luultavasti kesän aikana a + b = c laskut.

Meillä on vihdoin ja viimeinen tänään se uskonnon esitelmä. Joka siis koski avioliittoa, homoutta ja adoptiota. Aihe oli enemmän kun laaja mutta hoidettiin se ihan hyvin. Videoita eikä muutakaan tilpehööriä ollu mutta eipä siinä mitään. Nyt vaan toivon, et 4. kesäkuuta todistuskessa komeilis uskonto kymppinä. Mä käyttäydyn hei hyvin niillä tunneilla oikeesti. Ja yritän keskittyä. Niihin kysymyksiin on vaan niin vaikee vastata kun en osaa perustella ytimekkäästi mielipiteitäni. Me puhuttiin myös siitä, millaset on tärkeimpiä asioita kumppanissa. Ei hohho, siitä olis pitäny mennä taululle kirjottaan... Mä muistan kun foorumissa oli sellanen keskustelu kun "ihannekumppani" Selitin sinne kaikkee niin noloa että nyt hävettää ja naurattaa. Eikä ne pidä enää ees paikkaansa. O_o. Jos sitä multa kysytään niin no hmm. Joku luottamus ja rehellisyys on ihan jees. Tai oikeestaan harkittin, et olisin voinu mennä kirjottaan et semmonen olis ihan kiva et joku jaksaa yleensä mun naamaa tai juttuja. Oonko mä oikeesti niin urpo ettei ketään kiinnosta? Tai en ehkä urpo vaan omituinen ja ihmeenlinen :D En oo sellanen tavanomainen blondi joka hihittelee. Vaikka on kyllä tullu todistettua että kyllä brunetet saa yhtä helposti, ellei helpomminkin, jonkun. Ei mutta hetkinen. Jos se johtuu tästä punaisesta hiusväristä. Tosin, tiedän sellaisiakin jotka omaa punaisen tukan ja jolla on miekkonen. Mites tässä nyt näin on käynyt. Ehkä kyseessä on jonkun sortin kosto.

Kappas, kello on taas jotain ja munkun piti mennä suihkuun ja hilluun ympäri kellaria musiikit täysillä. Mulla oli tänään just sellanen olo. Musiikki täysille, ajatukset kauas täältä ja kaikki on hyvin. Mua ärsyttää, en osaa tehä taulukkoa vaikka mun pitäis. Se matikan projekti kusee ja mun matikka vaan laskee. Ei voi olla niin vaikeeta tehä taulukkoo. Ja kun sitä tehänä huomenna voin kertoo et ei tuu onnistuun, koska en osaa käyttää Excell2003:sta. Ja muuten, kuten näkyy. Elämä ei oo kellään helppoo. Aina nurkan takaa pöllähtää joku uus ongelma joka vaikeuttaa asioita. Se on niin aina. Tämä blogi käsittelee sellaisia asioita aika hyvin, aina on joku ongelma mistä raivotaan. Ja mulla on soinu koko päivän päässä Jukka Poika - Mielihyvää. Kiitos Granlund. Ei siitä näköjään mitään muuta hianoo oo kun se, että sen naama näky telkkarissa ja Mielihyvää soi. Ja nyt se soi mun päässä. Mikä on ihan hyvä asia, se on meinaan hyvä biisi. Ja taustalla siellä telkkarissa mun lemppari(aistikaa sarkasmia)juontaja Arto Nyberg. Mä en vaan kestä sitä ohjelmaa.