Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2011-05-21

Outside inside everywhere

Mä en tiedä, tuleeko teille ikinä tälläsiä mistä aijon just selittää, mutta sen voin kertoo että ne on ihan hemmetin rasittavia. En oikein tiedä, miten niitä vois kutsuu, ehkä joku levoton yö :D, tai jotain vastaavaa. Se on siis sellanen, että on kuuma ja tuntee kuinka tukka rasvottuu. Siinä niinkun herää aikasin mut ei jaksa nousta. Ja siinä hereillä ollessa tuntee kuinka likanen on. Sit usein myös joka paikkaa särkee kun ilmeisesti nukun niin kummallisissa asennoissa ja siin menettää ajantajunkin kokonaan. Kelloo saattaa kattoo kaheksalta ja olla silloin pirtee, mut seuraavan kerran huomaa, et kello onkin jo 11. Sit kun herää niin naama oikeen kiiltää, enemmän kun koskaan. Jotenkin sillain et se hiuksissa oleva rasva ei oo päässy hiuksiin niin sen on pitäny mennä hiuksiin. Onko ees omituista?
*     *     *
Mä luen liikaa blogeja. Todellakin. En tosiaan ehi kattoon aina kaikkien postauksia kun ne tonne hallintapaneeliin ilmestyy. Ja sit oon jo ihan sekasin et mitkä ne oli mitä ainakin halusin lukee (Ja joo, älkää lukijani pelätkö, teidät kaikki mä luen aina salamannopeesti :D; tarkotan tässä nyt kaikkia ei-tuttuja) Sittenkun kun ne nimet on niin pitkiä niin en osaa erottaa niitä. Toisaalta on ihanaa vaan rullata alas ja huomata että kaikki ihanat ihmiset on kirjottanu. äää! Nyttenkin tätä pitäis kirjottaa mut silmät vaan eksyy jonnekkin muualle (siis BLOGEIHIN!) koko ajan. Valehtelematta mulla on nytkin joku 20 juttua lukematta ylittekin. Kuulin eilen iloisen uutisen, nimittäin Kiia is back to blogiworld!! Tykkäään♥ Ja nyt mua surettaa, mä en osaa kirjottaa. Mä en osaa muodostaa lauseita mistään. Tää teksti on tällästä tönkköä ja yhyy ei hööh :( Noh, ihan sama.
*     *     *
Eilen oli sitten mun elämäni viimeinen kokkikerho. Ja nyt mä olen iloinen. Kestin sitä 8 vuotta. Silloin joskus kakkosella. Mitä vitsiä onko se Tuula oikeesti kattellu mua 8 vuotta :D, lollero. Silloin mulla ei ollu siellä varsinaisesti kavereita, sinne oli ärsyttävää mennä kun tiesin et oli aina jotenkin ulkopuolinen. Mulla ei ollu ketään vakituista paria, ja sit musta tulikin joku yksinäinen perunankuorija. Mitä enemmän siellä olin, sitä kivempaa siellä oli. Opin tunteen niitä tyyppejä, vaikka ne aika useesti vaihtukin. Silloin lidlin vieressä ollessa siellä oli kaks sellasta 18 vuotiasta tyttöö. Ne oli outoja, nyt kun mietin, ne ei puhunu koskaan kellekkään, ite vaan kokkas kaksin. Nyt, kun mä oon 16 ja Laura kohta 18 tai siis, me puhuttiin aina kaikille. Miks me oltais vaan oltu jossain omassa kerhossa? :D Siellä oli ennen enemmän poikia, ne kaikki katos ajanmyötä jonnekkin. Ehkä tässä sukupolvessa ei sit oo enää niin paljoo kokeiks haluavia poikia. Kun toi sit siirty sinne esplanadille meitä oli siellä oikein mukava porukka. Silloin oli kivaa olla siellä sellanen vanha Lauran kanssa :D Mut myönnetään, oon edelleen surullinen kun pojat lopetti, kyllä niiden olis pitäny jatkaa :D Kai mä sielä jotain sitten opinkin. Ehkä mä en sitä ite ajattele, mut kun miettii, niin ei mun tarvi enää kattoo kaikkia ohjeita kirjoista kun osaan niitä ulkoo ja siis kaikki sellanen mitä järki sanoo, siis kaikki sellaset jutut. Ne on mun päässä nyt :D 
*     *     *
Eilisestä vielä, että kokkikerhon jälkeen menin puistoon. Silloin kaheksalta siellä oli vielä lämmin ja me pelattiin (lue äiti: pelasin ihan oikeasti korista) korista. Sitten muuten vaan istuskeltiin ja sillain. Kotiin mä tulin jotain 20 yli 11, koska alko olla jo aika kylmä eikä hyppiminen enää auttanu. Kotona menin sitten syömään :D, juustosämpylöitä, joka oli hyviä! :) Olen nyt aika ylpeä itestäni etten ylittäny mun päivittäistä viestimäärää. Nyt on uuspäivä ja mä voin kerrankin lähettää viestejä hyvällä omallatunnolla. Mikä ihana tunne. Tajusin muuten, että yrittääkö Sonera tahallaan rahastaa ihmisiä, koska 1000 on liian vähän ja 2500 liikaa. En meinaan oo ainoo, jolla tuhat meinaa ylittyä parilla sadalla! ;O Tänään ajattelin leipoa jotain, tosin se, että mitä on vähän hämärän peitossa. En halua mitään yli läskistävää ja mulla olis hiiva kaapissa. Hmm... Joku leipä vois olla ihan jees. Mutta lets see. Ja kyllähän tonne pihallekkin voisi mennä vähän kuntoilemaan tai siis ulkoilemaan. Anteeeksi jälleeeen äärettömän tylsä ja kuvaton postaaaaaaus. Järkkäri on vaan niin vaikeee .(

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti