Mä tajuan sen vaan joka päivä enemmän.En voi elää ilman tätä maailman hienoa keksintöä. Musiikkia. Ah. Kuuntelen sitä joka päivä vaan enemmän ja enemmän.
Nyt mä aloin kuunteleen pitkästä aikaa The Baseballssia. Tää on oikeesti hyvää musiikkia :D Joskus kun kuulin tätä ekoja kerta, kun Nikke soitti tätä koulussa, niin luulin että nää on niinku ne alkuperäset laulut mitkä jotku on si laulanu xD Tää rytmi on tällänen tarttuja ja mukavainen. :) Mitä opimme siis tästä postauksessa. Musiikki on elämämme. Ah, tää baseballssin Angels on himo. Voisinkin itseasias kuunnella Robbie Williamssia! :)
* * *
Mitähän muuta järkevää voisin kertoo. Mun innostus tätä kohtaa on tosian laskenu, koska näiden kuvien saaminen on ihan hemmetin vaikeaa. Se on pitkäveteistä ja rasittavaa. Ei huoh. No, katotaan, kyllä mä varmaan jaksan. Toivottavasti.
Nää tunnit vaan kuluu. Mitähän kaikkee hienoo ajattelin tänäänkin tekeväni mut aika vaan kulu. En ollu ees pihalla. Oli sadepäivä. Mä olin sisällä. Tappelin netin kanssa. On mullakin elämä.
Nää tunnit vaan kuluu. Mitähän kaikkee hienoo ajattelin tänäänkin tekeväni mut aika vaan kulu. En ollu ees pihalla. Oli sadepäivä. Mä olin sisällä. Tappelin netin kanssa. On mullakin elämä.
* * *
Tuli tässä mieleen kun Elina sai onnistuneesti kesätöitä puhelinmyynnistä. //No korjausta. Se siis EI saanut töitä vaan se on harjoittelujaksolla. Anteeks jos ymmärrän virheellisesti kommentin "kesällä saan sitten tuntipalkkaa" Ja anteeks jos oon tyhmä suomalainen joka ymmärtää ton sillain että niitä töitä on siis kesälläkin// Niin siis onnittelut vaan Ellulle, mutta siis voisinkin nyt sanoa pari sanaa siitä kun tuli puheeksi. Se on minusta maailman rasittavin ammatti. Ihan järkyttävä. Hirveä. Ärsyttävä. Joskus tekis mieli vastata sellasiin numeroihin Hannan sijasta "Joo ei vois v*ttu kiinnostaa" Ja lyödä luuri korvaan. Tai vaikka että "Et oo parempaa työtä löytäny" Harmi vaan ettei koskaan voi tietää kuka soittaa. Ties vaikka olis joku vihainen opettaja :D Mutta siis todellakin. Mulla on aina vaikeuksia olla sanomatta niille jotain tollasta. Ja en vois ikinä mennä semmoseen paikkaan töihin. En oo ensinnäkään sosiaalinen, ja sitä paitsi tuntisin niin kauheeta myötätuntoo niille joille joutuisin soittaan että huhhu. Ihan kauheeta. Tekisin mielummin vaikka jotain radioaktiivisenjätteen poistamistyötä, kun olisin soittelemassa ihmisille. Ja nyt en kuseta.
* * *
Sitten tässä vähän edustuskuvia papan kanssa. Aluksi siis oltiin ihan vakavana. Sitten pappa vähän ilveili kameralle ja sitten kaikilla oli hauskaa. Oon totaallisen rakastunu tommoseen lähesmustavalkoiseen väriin. Ja oon ilonen, että äiti osaa käyttää mun kameraa. Jeij! Ja anteeksi hehkeyteni, oon kipee. Ja en siis oo varma vielä huomisesta meenkö kouluun. Oikeestaan oon jo sillä kannalla että jään nukkuun, koska mua ei todellakaan kiinnosta. Ja tää nenän vuotaminen on ihan kauheeta, oikeesti. Voisin vaan alottaa ton easterholidayn vähän aikasemmin ;)
* * *
Ja melkein muistin kääntää ton kuvan. Mutta siis idea oli se, että tuossa on siis mun päiväkirja. Se on ollu mulla nyt 1.1.2010 asti. Sitä ennen oli se toinen, joka on alotettu joskus 28.11.2009. Ja siellä on aika jäätäviä juttuja. Aika karua, mutta kaikki noi kirjotukset alkaa jollain valituksella. Ja mä olisin toivonu et olisin saanu uuden ens jouluna, mutta ei taida onnistua. Toi tulee meinaan kestään vielä piiiitkän aikaa kun meinaan nykyään unohtaa kirjottaa sinne tän blogin takia. Jotkut sanoo ettei tollanen voi olla päiväkirja, mut oon erimieltä. Tommonen kierrevihko voi olla. Siihen on itseasiassa ihan helppo kirjottaa. Ja siis no. Päiväkirjan puheenaihe on pojat. Ihan oikeesti. yritin että jotain juttua mistä olisin voinu ottaa kuvan tänne, mutta en voinu. Jokaisessa oli jotain läppää selostusta pojista niin sori. En pystyny :D
Huomisiiiiiin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti