Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2011-04-04

Sakset, kampa ja hiukset

Mä todellakin varasin sen kampaajan siis päiväksi 4.4.2011 klo 16. Luulitteko etten tekis sitä? Toisin sanoen kaiken järken mukaan mun hiuksille on siis nyt tapahtunu jotain. Kampaajana päätin kokeilla GloHairin kampaajakoulua, kun Iiris on sitä ainakin kehunut ja eipä mulla oikeestaan ollu mitään menetettävääkään , oon meinaan niin monet kerrat kironnu sitä pitkää tukkaa kun se ei näyttäny miltään. Onneks sinne sai ajan nopeesti. Muuten olisin voinu alkaa katua. Meen sitte neljältä sinne odottaan et pääsisin istuun siihen ihanaan kampaajatuoliin, missä oon ollu viimeks vuosi sitten. Kattelin siinä niitä kampaajia ja silmiin osuu semmonen punahiuksinen ihan 100% venäläinen joka on vielä kaikenkukkuraks lopettamassa hiusten leikkausta. Sitten mun mieleen tulee, että voi jumala, sen mun kampaajan nimihän oli Irina. Dodiin. En siis pääse mitenkään eroon tästä mahtavasta naapurimaastamme. Mulla on ollu 2 venäläistä piano-opettajaa, opiskelin koulussa venäjää ja vielä tähän venäläinen kampaaja.
Mä istuin siihen tuoliin ja sanoin että haluun kerroksia. Sanoin sen joku 4 kertaa. Mutta onhan se jo todistettu että kukaan kampaaja ei mulle semmosia halua leikata. Istuin siinä 2,5h, koska tottakai se halus leikata tarkasti ja hyvin, koska se on siellä koulussa. Lopputulos näyttää nyt ihan joltain kleopatralta, onneks pääsen suihkuun ja voin laittaa tän sitten sillain kun mua itteeni huvittaa. Ja miksen vois leikata tähän kerroksiakin jos jaksaisin. Mutta en jaksa. Ihan sama. Tää menee kiinni ja se on plusssaa.
Äitiä tää tosin ei miellyttäny (Äläkä nyt ala rageen mitään siellä :D), sen mukaan tässä oli omituinen kolo keskellä otsaa ja tää oli liian pitkä ja ties mitä. Onneks vuosi kuluu nopeeta ja silloin oon varmaan taas valittamassa järkyttävästä pehkostani. Siellä kampaajalla huomasin että mulla on jo ihan hirvee juurikasvu ja tää väri on järkyttävä. Oi missä olet kesä. Oi missä olet, tule pian. En jaksa enää olla eduskunnossa joka päivä.
Voin ehkä kuitenkin järkyttää teitä tällä kuvalla. Lupaan 100% ottaa uuden kuvan jahka oon käyny suihkussa eka ja tehny tästä "moi olen hanna" tukan. 

Ennen mulla tosiaan oli pitkä tukka, joka tosin oli aina yhtä kuolleen ja tylsän näkönen. Okei myönnetään, ainahan pitkässä on se plussa että sen saa laitettua eri tavoilla.
Nyt on lyhyt. Voin sit kertoo et toi näyttää paremmalta jos toi etutukka on nostettu tosta ylös. Mulla ei vaan nyt satu oleen siitä kuvaa. Sori. :D Eipä mulla muuta, moikka. 

6 kommenttia:

  1. Ihana toi sun uus hiusstyle! Rakastan tätä sun blogii

    VastaaPoista
  2. UU MÄ TYKKÄÄN♥ ihanaa vaihtelua haaskalintuni :)

    VastaaPoista
  3. jeejee kiitos:)♥ Nojooo, olet oikeassa hikkepalleroni :)

    VastaaPoista
  4. rakastan teidän lempinimiä! "haaskalintu" ja "hikkepallero" awws :D

    VastaaPoista