Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2011-04-21

Päivä pähkinänkuoressa

En siis herännyt tänään kouluun. Ihan hyvä ehkä niin. Heräsin nimittäin vasta yhdeltätoista. Ja sitä ennen näin jotain niin hassuja unia että ei mitään rajoja. Ajattelin että jeejee, vapaapäivä, voin tehdä kaikkee kouluhommia. Mutta en tehnyt mitään. Lagasin, söin, katoin frendejä. Ja tiedos. Joey on ehdottomasti mun lempihahmo. Se voisin olla älyltään ihan mää :D Ruokavälkän aikaan huomasin sitten Kiian, Eerikan ja Iiriksen pihalla ja ne oikeestaan huomas mut ja moikkasin :) Toisaalta olisin kyllä halunnu kouluun, mutta mun äänellä ja niistämisellä. Ei kiitos. Kyllä mä ehdin nähdä vielä kavereita. Seuraavan kerran tiistaina. Toi nenäsuihke, nimeltään otrivin, on taivaallista. Sinä vaan illalla nenään niin voi koko yön hengittää ihan normaalisti jopa makuuasennossa :D Ainiin, aamulla oli mukava näky kun itseruskettava oli villiintyny ja naamassani komeili kaksi vaaleaa viivaa. Tänään mun kavereita on siis ollu kuitenkin tälläset.
Mua ei pitäis enää ikinä jättää kotiin yksin päiväks kameran kanssa. Vaikka näytin kipeyden takia järkyttävältä, räpsin silti koko ajan kuvia. Ja ei ne kyl ollu kovin hehkeitä mut silti. Se oli vaan jotain ajantappoo. That's all.
*    *    *
Löysin mun laatikosta hajuveden, ja nyt illalla tajusin, että se tuoksuu ihan Iirikseltä. Kun haistan sitä, tuntuu että Iiris oli mun vieressä. Hassua. Ja luulen, ettei se kuitenkaan oo se Iiriksen hajuvesi. Tää on nimittäin joku yvesin halpis, jonka saatoin pölliä Kaisalta. Onse jännää, että ihmiselle tulee ominaishaju niinku hajuvedestä. Ihan sekoo. Onkohan ihmisen ominaishaju ilman hajuvettä hyvä. Kun tuntuu, että pojillakin tai siis ne pojat jotka tuoksuu hyviltä käyttää jotain hyvää dödöä tai jotain en minä tie mitä ne käyttää. Mut silti. Mutta siis ton hajuveden koko on aika mahtava. Toivottavasti ny riittäis ees hetkosen :)


*    *    *
Illalla lähdin sit käveleen, koska ajattelin et raitisilma nopeuttaa soluhengitystä ja tuota, öö paranen nopeemmin. Mulla oli kyllä pipo ja hanskat, että en mä ny voinu ainakaan kipeemmäks tulla. Kaisan ja Iiriksen seura kyllä piristää mukavasti. Käytiin kaupassa ja ostin vaahtokarkkeja, syystä ettäajattelin huomenna kokeilla sitä vaahtis(en nyt puhu luokkamme Roopesta)taikinaa. Tosin en tiedä et mihin sen sitten pistäisin. Se ei oo aikasemmin oikeen onnistunu ja epäilen kyllä nytkin aika pahasti. No, ken tietää. Mentiin istuskelee vielä narukolmioon ja kuunneltiin Leevi & the Leavingssia. Kaikki oli vaan hiljaa ja jumitti niitä sanoja. Mä rakastan niitä kaikkia lauluja. Niissä kaikissa on sanomaa. Ja nyt mä viimesimpänä mielessä soi Rin Tin Tin.
Jos etsit kadonnutta aikaa
jotain josta jouduit luopumaan
liian useit huomaat
ei se totta ollutkaaan.
Ne sanat jotka sanomatta jäivät
sanat joita ei kai ollutkaan.
Ja plääplääplää. Mutta siis. Noissa on sanomaa. Ihan totta. Kaikissa lauluissa on jotain. Mutta jotain erilaista. Ei sitä voi selittää. Kaikki vaan tietää sen.

*    *    *
Nyt on taas vaihteeks semmonen pieni breikki. Nimittäin tää neljän päivän loma, johon otin jo varaslähdön tänään. Mä todella toivoisin et tänä aikana ehtisin tehdä kouluhommia. Mutta epäilen sitä enemmän kun mitään oikeestaa. Loma pitäis ottaa lomana, mutta toisaalta voisin ajatella että kohta saan pidemmän loman ja jos en pidä tätä lomaa oon luultavasti ilosempi ens lomalla. Tai sitten oon täysin väärässä. En tiedä. Ei sitä kukaan tiedä, siis mun kohdalta. Tänään mulle tuli taas vaihteeks hiusärsytys. Enkä todellakaan tiedä et miks. Tai siis, oikeestaan mun aivot tietää kuinka kyllästyny olin niihin toisiin. Mut nääkin on oikeestaan aina huonosti ja en jaksa laittaa ja mitäkaikkee. Onneks kohta tulee kesä ja ah. Silloin mun ei tarvi niin välittää. Ja se on kivaa sitte. Tai ehkä mun just silloin pitää. Tai no, silloin se on sellasta huoletonta. Ja kattelin tai oon kattellu jo pitkään kaikkia kuvia. Ja mun tekee oikeesti ihan hirveesti mieli blondia tukkaa. Mut jos haluan sen, mun pitää ottaa huomion kaksi asiaa, a) sen voi tehä vasta lomalla, koska, no kyl te tiedätte miks :D, lopputulos voi olla jotain jäätävää b) se pitää kuitenkin värjätä joskus takas ruskeeks (tai punaseks :DD) koska se juurikasvu on jotain järkyttävää. Mutta mun tapauksessa sopis hyvin mulle kesäks koska tukka tosiaan kasvaa niin hitaasti niin kestäiskin varmaan sen koko kesäloman. Mutta niih. Ehkä mä vaan pysyn tässä kakkavärissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti