Minne kauneus katoaa?

Aloin miettii sitä tässä äsken. Ja tulin tulokseen ettei mulla oo mitään tietoa. Se katoaa ehkä kakkujen ja karkin taakse, mutta kun ajattelee järjellä, mä en oo luopunu niistä mistään. Multa irtoo nykyään kaikki ripset, ruoka maistuu enemmän kun tarpeeks, silmiä ei näy finnien alta, kulmakarvat rehottaa, farkut ei mee päälle, hupparit on ainoita mitkä mahtuu, poskiini sais molempiin omenat eikä tekis ees tiukkaa. Mä tajusin äsken, kuinka mä kaipaan ripariaikaa. Silloin mä olin nätti. Jopa istuttuani 14h bussissa. Tai nukkuen 3h yöllä. Tai jotain. Sitten niinku musta ei nyt tunnu, että olisin näyttäny esim. alle 10-vuotiaana järkyttävältä. Kaikki on hyviä kuvia. Niissä ollaan sillain luonnollisesti. Nyt ollaan silleee "Daa, angst, lol, teinipeili yms" Mut se kyl johtuu siitä, ettei oo ketään kuvienottajaa! :D

//Tää piti olla julkastu eilen, mut mun netti otti loparit, joten noniin. Ja unohdin tän sitten kokonaan, eli niin. Tää julkastaan nyt. Tosin mun mielipiteet on vähän muuttunu :D// Kaisa ihana otti musta tänään kyllä ihan onnistuneita kuvia, samoin Ellu. Mut silti. Jotenkin. Musta tuntuu, että pitkät hiukset tekee kuvista kauniita, tai ne kampaukset mitä oon väkertäny niihin. Ja jotenkin noissa kaikissa kuvissa mulla ei oo naamassa mitään finnejä tai mitään. Kuten sanottu, nykyään naama on täynnä sellasia isoja rupia. Onko kivaa. No ei. 

Tossakin kuvassa on virheetön naama, vaikka olin vetäny koko viikon enemmän rasvaa ja ruokaa kun koko elämäni aikana. Ehkäpä se kaikki johtu siitä, että mulla ei ollu stressinstressiä mistään. Ei niinku mistään :D Ja tollon mä tykkäsin myös kauheesti tosta ylikasvaneesta blondistakin.

Mut anyway. Tää on muuten ihan onnistunu. Joo. Asiaa olikin taas paljon. Olis ollu enemmänkin jossei netti olis menny.