Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2013-01-29

Miten niin jalat maassa, ootko nähny kenenkään kävelevän ilmassa?

Oon ihan inlove mustavalkokuviin, varsinkin jos toisena vaihtoehtona on lumiukkoakin kalpeampi naama ja kauhean monivärinen huone, josta ei välttämättä edes erota sitä kuvattavaa. Siksi siis joudutte kestämään tätä harmautta. Mää oon tosiaan nyt supervalkonen :D, tuntuu että kaikki aurinko on hävinny johonkin päiväntasaajan toiselle puolelle, mutta onneksi aina voi lohduttautua että se tulee aina takaisin tälläe toisellekkin puolelle.

Pakoilen koeviikkoa, as you can see :D  Huomiseks olis luettavana jäätävä kasa riskikurssin monisteita sekä tietty kirja ja vihko. SeKIN kurssi on vähän semmonen että ne asiat on tosi itsestäänselvyyksiä, mutta ei sitten kuitenkaan. Mantsa kolmosessa tehtiin se alustus semmosena työprojektina. Mua on edelleenkin häirinny se melkosesti, kun kaikille muille se on kertonu kaikki mikä oli hyvää ja huonoo ja mistä se piti ja sanonu oliko tarpeeks esimerkkejä ja suomennettuna ANTANU PALAUTETTA jne. Ja kun meille se oikeesti sano vaan että: "Joo, mulla ei oo mitään lisättävää, kauhee kasa vaan mielessä lisää esimerkkejä" Mua ärsyttää toi, koska oon alkanu päivä päivältä miettiin enemmän, et toi palaute oliki negatiivista O_O (joo oon vainoharhanen)

Tänään kohtasin sen jäätävän hetken, josta oon kuullu vaan puhuttavan. Kaikki muut lähtee sieltä luokasta 75minuutin jälkeen ja mä jään sinne yli puoleks tunniks yksin vääntämään vielä 1,5 tehtävää. Se oli kauheeta! Niinku opettaja oottaa vaan sitä yhen oppilaan koetta et pääsee helvettiin töistä suunnilleen :D Sit siellä luokassa on tietty kuoleman hiljasta ja omg. Noh, selvisin jotenkin, vaikka traumoja sainkin XD

Byyyäää, en oo varma haluanko enää leikatakkaan hiuksia. No haluan mä oikeesti, en oo mikään nössö. Syy epäilyyni on kuitenkin se, että mä vihdoin, pitkästä aikaa, ikuisuuden jälkeen, saan hiukset taas pompulalle. Se pysyy kiinni! Mun hiukset riittää pompulaan! Tää tunne on tosi merkillinen, kun joku ns. kiristää niskasta. En muista koska viimeks nää olis meinaan pysyny kiinni. Mutta oon sitä mieltä, että koska hiukset uusiutuu, niille saa ja niille pitää kokeilla kaikkee uutta. Vaihtelu virkistää, hiuksissa vielä erityisen hyvin. Joten hushus poispois vaan taas. Kyllä se sitten kasvaa. Jäiks, jee, enää reilu 15h näillä pidemmillä pituuksilla!:)

Palaillaaaaaaaaaan huomenna!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti