Ensinnäkin mun kamerassa on varmaan vajaimmat kuvat, eikä niitä ole edes kovin paljoa :D. Mutta en jaksa odottaa, että saan Kiian ihanat fisukuvat, joten mennään nyt näillä mun.
Iiriksen syntymäpäiviä oltiin tosiaan Mouhijärven peräpellolla viettämässä. Täytyy kyllä sanoa, että aivan täydellinen mökki, vaikkakin vielä hieman keskeneräinen. Eli voimme odottaa siitä vain täydellistä kun se on valmis! Se oli tosi tilava, erityistä plussaa sai jäätävän kokoinen tanssilattia (siitähän tämä Nekalaporukka tykkää) ja naapureiden kaukainen sijainti (siitäkin Nekalaporukka tykkää). Meitä oli siellä 12 juhlijaa, ja kukaan ei joutunut nukkumaan lattialla ilman mitään patjaa, ei siis ollut todellakaan pulaa nukkumapaikoista, joista yleensä _on_ pulaa. Eivätkä ne kajaritkaan huonot olleet, niistä oli ennen vähän säätöä, mutta osoittautuivatkin aivan täydellisiksi :D
Mut jooh niin ite niistä juhlista. Oli tosi mukavaa olla jossain uudessa paikassa viettämässä iltaa ja yötä ja aamua. Mentiin sinne VIP-vieraat (:D) jo aamusta laittamaan paikkaa kuntoon ja tekemään ruokaa jne. Laittauduttiin rotista vähän kauniimmiksi samalla kun paistettiin patonkeja ja karjalanpiirakoita, jotka olivat muuten superhyviä, niitä meinaan kulu tosi paljon. Muut vieraat tuli sitten vähän myöhemmin, iltapäivällä. Iiris oli varannu tosi paljon herkkuja ja ruokaa, ihanaa kun oli juhlat joissa oli paljon ruokaa. Taiteiltiin sinne semmonen juustokanasalaatti, jota kehuttiin useammastakin suunnasta, enkä itsekään voi kieltää sen hyvyyttä. Se oli niin ihanaa. Kiitokset siis Iirikselle sen suunnittelusta :)
Kylläpä on nyt vaikee ilmasta kuinka kivaa siellä oli. Siellä oli oikeesti niin hauskaa et haluan ehdottomasti uudestaan. Varsinkin kahentoista paremmalla puolella sain jonkun järkyttävän hepulin. Nauroin suunnilleen joka asialle, olin tosi väsynyt. Tanssittiin myös vanhoja ihan innoissamme ahahah, mulle tuli niin kuuma siinä, että ainakin hyvää liikuntaa oli se. Hyvä ehkä, että poltin vähän niitä kalorimääriä, joita olin saanu niistä törkyhyvistä ruuista...
Olin ymmärtäny, et nukkumaan en saa mennä ennen kello neljää, ja sit kun kello löi neljä painuin silmät ristissä yläkertaan. Nukkumisesta ei oikein tullu mitään, kun Juho ja Oskari, porukan pojat siis, ei oikein osannu olla hiljaa alakerrassa, vaan sieltä kuulu aina silloin joku pamaus kun olin just saanu unen päästä kiinni (avonainen yläkerta on hieno, mutta melko huonosti äänieristetty...) Osku tykkäs käydä myös säännöllisin väliajoin ärsyttämässä meitä (tai mua, en tiedä montako kertaa Iiris heräs niihin) sillä hiton epilepsiavalolla, oli sillä välillä joku ämpärikin mukana.
Joten siis se siitä nukkumisesta. Oli kuitenkin huippua. Ihana reissu. Jooh. Ja toivottavasti kaikki ymmärrätte miks yhessä kuvassa on harrastettu naaman sumentamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti