Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2011-07-18

Vuosi sitten olisin voinut olla järkevämpi, tai sitten en

 Ei mulla enää mitään varsinaista asiaa tässä toisessa postauksessa ole tosiaankaan. Mut niiden synttäreiden jälkeen mentiin tosiaan taas kalastaan ja mulla kerrankin oli kamera mukana ja se oli ihan jees. Vaikkakin ne siellä toissapäivänä, siis 16.7, olleeet hienot maisemat ovat edelleenkin tallennettuina vaan Rekon ylihienossa puhelimessa eivätkä minun kamerassani. Noh, onneksi ne on sentään edes mielessä.
 Mun pitäis oikeesti hankkia joku reppu vaikka, mihin saisin sen 70 - 300mmkin hyvin kulkeen mukana, koska esimerkiksi tuolla on erittäin hyvä 18mm, kun otetaan ihmisistä yleiskuvia, mutta auta armias miten hienoja kuvia 300mm tulisi esim pyllistelevistä sorsista, tai hyppivistä kaloista ;O
 Tällä kertaa myös Helillä oli onki mukana. Se oli hyvä onki, vaikkakin sille tapahtui yhtä sun toista illan aikana :D Kiitos kuuluu Veeralle, joka onnistui tekemään pelastavan ööh jutun Juhon ongella :) Me muuten ollaan nykyään oltu matonpesupaikalla, koska siellä on ehkä jotenkin mukavampi hengata, en tiedä. Paikkana ehkä vähän tilavampi, ehkä.
Otsikoillani ei yleensä sinänsä ole mitään syvällisempää merkitystä kuin että aurinko paistaa koko ajan mutta emme vain näe sitä aina. Poikkeuksia löytyy, yksi esimerkki on tänään. Otsikolla on tätä tekstiäkin syvällisempi merkitys, eikä sitä varmaan kukaan tajuakaan paitsi minä. Enkä mä loppuenlopuksi edes tiedä, miten mä esitin sen asian tohon otsikkoon noin dramaattisesti :D Mä en oikeastaan edes tiedä olisinko voinut olla järkevämpi, tai olisinko edes halunnut olla. Mä olin vaan Hanna. Mutta niinkai se on, että jälkikäteen miettiin aina oliko mikään elämässä oikeastaan järkevää ja miksi on mitäkin tehnyt. Nojoo, se tosta otsikosta, jatketaan kalajutuilla.

 Kyllä me kalojakin saatiin, tosin mä en kyllä yhtäkään. Johtui osaksi laiskuudestani matojen vaihtamista kohtaan ja ajankohtaa. Kalastin varmaan juuri silloin, kun kalat olivat menneet nukkumaan. Mä en vaan saanut keltään onkea aikaisemmin :O :D
 Ahnomnamääh, Veera ja Iiris kävis ostamassa niille pitsan. Se oli todellakin hyvää, kun pienin palasen sitä sain maistettavaksi. Mistä oikeesti johtuu, että kaikki ruoka on parempaa pihalla. Söisin varmaan jotain kaalipataakin ihan innolla pihalla, koska noh, olisin silloin pihalla. Tehokas tapa saada syötyä pahaakin ruokaa, vaikkakin tämä ei kyllä livekalaan tehoaisi :D
 Helin ongessa oli jotenkin kummallisen pieni koukku, joten sillä saatiin hauen poikasia ja muitakin tosipikkukaloja. Juhon ongen koukku oli hitusen parempi ja sillä saatujen kalojen koko olikin jo ihan järkevä. Hyttyset oli hetkisen aikaa heinäkuusta pois, mutta pakko myöntää, että ne ovat tulleet takaisin. :< Koko ajan joku korvassa inisemässä, ei ole kivaa ;O
 Ohoh, kerrankin siedettävä kuva musta :D Tukka ei näytä kammottavalta juurikasvuineen, vaan juuri mukavan ruskealta. Korvassa näkyvissä myös rusto (kerrankin, yleensä oon aina toistepäin kuvissa). Ja näyttää, että mulla oikeasti olis kaulakin.
Toi kala näyttää pelottavalta. Juho halusi ottaa ton ystävkseen, mutta harmikseen tossa muovipussissa oli reikä ja Juhon oli pakko luopua kalasta. Vähän olis jännä jos ton pistäis kotona johkin akvaarioon ja kasvattais siitä ison hauen :D

1 kommentti: