Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2011-07-25

AI SAATANA!

 Tän päivän postauksessa eiliset kuvat, joita osaksi otti myös Eva tai Ellu en tiedä kumpi O_o. Eilisestä ei siis ookkaan paljon mtn sanottavaa (tai siis toissapäiväisestä), paitsi että löysin siltä kivalta rannalta tuollaisen sormuksen, joka näyttää sormissani naurettavalta ja se isontaa myös sormiani, mutta ei haittaa sillä se on syötävän söpö :D Ja illalla pelattiin Rappakaljaa pitkästä aikaa. On sekin vaan niin hupipeli kun sen ottaa huumorilla eikä voittomielessä. Peli joka pidentää ikää.
 Toi ranta on mukava, koska tuolla voi todellakin kävellä noin pitkälle mitä noita ihmisiä näkyy. Kuulemma tohon saareenkin pystyy käveleen, ei olla kokeiltu, mut vois olla kivaa :D Ja ainiin, oon kunnon jalkapuoli kun tuolla tosiaan pamautin jalkani johonkin terävään ja vasemmalla kantapäällä ei voi astua. Ja kotona kompastuin rappusiin ja oikean jalan pikkuvarvas murskana :D
 Silloin kun otin rustot, olin täysin sitä mieltä, että ne kuuluu vasempaan, koska vasen tuntui sellaiselta parittomalta ja sellaiselta johon ne kuuluu. Ja nyt, melkein vuoden jälkeen tajuan, että ne on ihan väärässä korvassa. Mä en koskaan esittele mun vasenta korvaa, tai oo missään vasen puoli edustuskunnossa. Eli siis, mun rustotkin on ihan väärällä puolella. No, ei sille voi mtn enää :D, mutta ne ei ehkä tuu niin edukseen kun olis tullu oikealla.
 Me oltiin tänään komediateatterissa kattomassa esitystä "Hulvaton hotelli". Mun mieleni on ehkä hieman rajoittunut kun koko esityksestä mieleen jäi kohta, missä ovi pamahtaa Georgen nenään ja se huutaa "AI SAATANA!". Ei voi taas muuta sanoo, kun että oli tositosi hyvä teatteriesitys, nauroin vedet silmissä. Siitä ei kaksimielisyyttä ainakaan jäänyt puuttumaan. Aluksi mä olin vähän että "Onko tää oikeesti näin tylsä?" , mutta sitten kun kuuluu Ai saatana ja koko teatteri repeää, mun mielipide muuttui kokonaan :D Se esitys olis siis täynnä sekaannuksia ja suhdesotkuja, eikä Jukka Leistin (tunnetaan myös Tuttiritarina :D) esittämälle Georgelle voinut YKSINKERTAISESTI vaan olla nauramatta :DD Enkä mä tajua sitäkään, miten osataan esittää niin täydellisesti kuollutta ihmistä. Se oli jotain ihan sika aitoa :D Ne näyttelijät oli ehkä myös hieman väsyneitä, koska se oli jo kolmas esitys siltä päivältä, kun välillä se joutu pistään käden suun eteen, ettei olis hajonneet niin pahasti. Ja kerran se päähenkilö jäi vaan jumittaan keskelle lavaa pidätteleen naurupurkausta :D Hehe. Onneks menin, koska oli kivaa :)
TÄMÄ KUVA ON HIENO KUKA SEN SITTEN OTTIKAAN! :) Ja nyt mä meen tuijottaan telkkaria ja äsken söin puuroa pitkästä aikaa. Ohnam, että se olikin hyväää :)

1 kommentti: