Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2011-07-25

Matkalla aurinkoon

Kuvitellaan läpällä, että olen lähdössä matkalle. Huomioikaa, että tämä on vain kuvittelua. Haluan vaan näin kuvittelun merkeissä miettiä muutamia ärsyttäviä asioita.

Matkalle lähteminen on aina kivaa, kunhan vain ei koskaan tarvitsisi miettiä mukaan otettavia tavaroita ja joku pakkaisi puolestani kaiken tarpeellisen (kuten esimerkiksi Alice Bellalle Twilightissä :D). Miten helppoa silloin kaikki olisikaan.

Mutta kun ongelma, varsinkin minulla on aina se, että haluaisin ottaa mukaan mahdollisimman vähän tavaraa. Yritän siis aina rajata mukaan tulevia tavaroita ottamalla mahdollisimman pienen matkalaukun. Se on ehkä maailman typerintä, koska tavarat ei aina vain yksinkertaisesti mahdu sinne, minne haluaisin niiden mahtuvan. En voi ikinä jättää oikeastaan melki mitään pois, koska kotonakin saatan vaihtaa vaatteet muutaman kerran päivässä.

Lisäongelmia tuo se, että mitä ihmettä matkalle pakataan mukaan. Tietysti vaatteita, kaikkia erilaisia ja mukavia päällä. Pitää olla sellaisia, jotka näyttää hyvältä täydelläkin mahalla. Alushousuja tarvitsen mukaan aina ihan kamalasti, koska varsinkin lämpöisiin maihin mentäessä tuppaan hikoilemaan (auringosta johtuen) ihan kamalasti. No, kaikkien vaatteiden lisäksi tarvitaan iso pyyhe (huomioikaa sitten oikeasti että mä en laita omia kamoja mihinkään muuhun kun omaan laukkuuni) joka vie ihan kamalasti tilaa. Pehmoisten asioiden lisäksi tarvitaan aina tuhansittain aurinkorasvaa, muista rasvoja, shampoot (jotka yleensä unohdan), hammasharjan, luettavaa, PURKKAA. Ja vielä jos tänänpäivänä jonnekkin menisin kamera pitäisi ehdottomasti olla mukana. (Edelleenkin kiroan järkkäreiden järkyttävää kokoa ja tilanvientiä)

Pitää ottaa myös huomioon mahdolliset ostokset, eli mihin ne sitten laitetaan jo laukku on jo mennessä ihan liian täynnä O_O

Kaikista muistilistoista huolimatta jotain meinaa aina unohtua. En ole koskaan ikinä raahannut mukanani esimerkiksi ripsiväriä, puuteria, huulikiiltoa tai edes hiuslakkaa. Kauneudenhoito ei kuulu suosikkihommiini lomalla. Tuollaisille tavaroille vain ei yksinkertaisesti koskaan ole tilaa laukussani. Ollaan siis mielummin ilman. Ihan sama jostain ulkonäöstä.

En tiedä mistä moinen kertomus pakkamisesta tuli mieleeni :D Oli vaan pakko päästä jakamaan se teille. Hehhe. Tuli kyllä nyt niin kuuma täällä tropiikkihuoneessani, että on nyt ihan pakko päästä hetkeksi viilentymään pihalle :) Palaillaan piakkoin :)
Toi otsikko on Johanna Kurkelan laulu ja tuossa vähän sanoja, ihana laulu :)

Tahdon kanssasi nyt liitää
Yli lakikorkeuden
Ja aurinkoa kohti kiitää
Sinuun sulaen
Tämä kaunis uni jatkua saa
Älä herätä minua siitä milloinkaan

Matkalla oon
Päähän valovuosien
Siitä mitä oli joskus entinen
Matkalla oon
Sulaan ytimeen rakkauden
Silmissäsi näen sen
Matkalla oon
Aurinkoon
Matkalla oon 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti