Vanha salakuljettaja Laitinen

Tein matikanläksyjä kun yhtäkkiä mulle tuli mieleen se, kun oltiin aina Nekalan koulun pihassa ala-asteella ja leikittiin powerpalzeilla. Yhyy, tahdon ne ajat takasin :D 

after few hour

Kuvistunnin aikaansaannos, hieno, eikös...?

Eilen ei sitten enää tullut uutta mitään, koska yksinkertaisesti hiketin enkkua koko illan :D En lähtenyt edes pihalle. Oon hirvee pahis :( Olis kyllä pitäny. Tänään voisin HARKITA pihalle lähtöö, koska on boxingtiistai. En mä ny itteeni ihan sohvaperunaks halua tuntee.
Eilisestä aamusta sen verran että löysin unelmieni paidan...    ...äidin huoneesta. Yhyy, miks äidillä on aina kaikkia kivoja vaatteita, haluaiaisin omia ne (no en kyllä todellakaan kaikkia...) 

Rakastan vihreetä, oon tajunnu sen taas. Toi oli täydellisen värinen ja kaikkee. Mutta en sitten tietenkään salaa viittinyt ottaa. Hyihyi, enhän minä ny sellasta. Ja nytkun äiti lukee tätä niin se ajattelee varmaan sillain ":OOO, tollastako se Hanna aina aamusin touhuaa, sovittelee mun vaatteita :OO!!" Kjehkjeh, voisin alkaa leipoon vähän lisää kakkusia, jotta äiti ei lopulta mahtuis tohon ja se olis mun kjehkjeh. Ompas mulla pahisajatuksia koko ajan :D Tyydyin pistää jonkun jo ala-asteella ostetun ruutupaidan, koska todellakin halusin niistä huppareista eroon. Asu oli ihan mukava, miinusta siitä, että farkut ei pysyny päällä :D Vyö vois olla sopiva ja en siis todellakaan ole laihtunu, vaan ne oli jo aluks isot, kun ostin ne kiiressä sieltä palaneesta H&M:stä hintaan 4,90€. Muuten siis täysin perfect!

Tänään väsytti jotenkin kauheesti, joka tunti vaan haukottelin. En oikeestaan ees tiedä mistä se johtui. Sitten päähänkin sattui. (Äiti lue: ei särkenyt vaan siltä väliltä) Johtuneen luultavasti bilsantunnista. Koska jäätelöstä ja risotostahan se ei voinut johtua. Se on varma se. Jotenkin se päivä sitten käpyiltiin ja kun vihdoin päästiin lv-tunnilta niin aloin heti suunnitella kaupungille lähtöö. Ei sillä, ettäkö siitä tykkäisin, vaan siksi että tosiaan tarvin sieltä hiuspompuloita. Kaisan kaappasin mukaan ja keskustorilla nähtiin bussikorttinsa hukanneen Heidin, joka liittyi seuraamme. Tosin sillä meinas mennä hermo, koska eksyin kummallisesti hiusvärihyllylle. Sen verran on jo menny hermo tähän ei minkään väriseen tukkaan. Loppuenlopuks tyydyin samaan vanhaan.

Haluaisin jo värjätä, mutta koska pesin aamulla hiukset, yritän epätoivoisesti odottaa huomiseen. Tiedän että tota on tossa ihanihanihan liian vähän mun hiuksiin, mutta olisin ihan iloinen, jos toi värjäis ees tosta päältä ton pahimman. En halua ostaa kahta, koska sitten se alkaa olla jo periaatteella "voisin jo tuhlata kampaajaan :(" Vaikkei ne mitään osaa. Alta mun tukka on tumma, jo mun normaalihiusten värinen, että ei haittaa, jossei tota sinne enää riitä. Äiti toi töistä tullessaan mulle sitten pyytämäni shampoon ja hoitoaineen, joista en muuten hevillä luovu. Varsinkaan, jos toi ylläoleva purkki päätyy mun hiuksiini paikkoin. 

Taas on miljoona koulujuttua, huhhhu. Mulla ei vaan riitä innostusta kaikkeen :( Surullista, koska aikaa mulla olis, vähän liikaakin. Ja nyt luulen, etten kestä lukioon ja oon vuoden päästä hakemassa jonnekkin ammattikouluun :D Noh, sen näkee sitten. Miten lie mielipiteet sitten muuttuukaan :)

Oho, taas tuli armopostaus :D