Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2011-03-23

Pieni ilo on paras ilo

Voi ei. Nyt mulla olis taas kaikkee jännää teille kerrottavana, mutta lyödäänkö vetoa että unohdan jotain samalla kun kirjotan tätä... Mutta semmonen, että nyt te muutkin voitte kommentoida mun tekstejä. Ei siis tarvitse olla lukija. Tiedän nimittäin että täällä käy semmoisia salaisia ja hiljaisia kävijöitä :D
Jippii, koin tänään ilonhetkiä, kun sain vihdoin kakkosjaksossa olleen venäjän kokeeni takaisin :D Yllätyin ihan hirveesti 7- numerona, koska odotin ihan oikeasti jotain vitosta. Ja nyt ihmettelen lähinnä, että miten oo voinu joskus osatakkin tollasta kieltä O__o
Rakastan koulun niitä ihania hetkiä, kun joku väläyttää tunnilla jotain ja sitten saa nauraa! :D Tänäänkin sitä muutamaan kertaan saatiin todistaa, että kuinka hauskaa se on. Enkussa ei varsinaisesti ollu semmosta, mutta kyllä sielläkin oli ihan kivaa, kun ketään ei oikein jaksanu kiinnostaa mikään elokuva-arvostelu. Matikassa vaihdettiin paikat, pelkäsin jo joutuvani taas Kaisan pariksi, mutta pääsinkin istumaan Taavin viereen peräpenkkiin. Tunti oli muuten ihan järkyttävä kun käytiin koe läpi saamatta sitä. Voi ei -.- Se virheiden määrä mitä huomasinkaan. Lähinnä selailin vaan kirjan lisätehtäviä, ilveilin Kiian kanssa ja pölisin yleisesti kaikille kuinka munasin kokeen. Alatalolla meni hermo, kun ketään ei kiinnostanu kuunnella, mutta onneksi ei enää toistamiseen vaihdettu paikkoja.
Bilsassa siis saatiin kokea ne päivän hauskat hetket. Sami, jota nimitän
Manu2Junioriksi, syystä että ne jotka tuntee, niin tietää mitä tarkoitan. Jo sen ihmeenliset ilmeet, Niken neekerikeskustelu, Roopen terottimen hakkaaminen pöytään ja mun otsikon väärin kirjottaminen oli hauskaa ja piristävää, mutta parasta oli kuitenkin kun puhuimme auringosta. Sami siis kertoi meille, että vaikka aurinko olisi pilvessä, rusketumme silti, koska UV-säteilyä pääsee pilvien läpi maahan. Hän kertoi myös, kuinka myös pilvisellä säällä tulee rasvata itsensä, ettei palaisi. Tässä kohtaa Nikke väläyttää (Nikke siis puhuu auringosta) että "Kyllä se on polttanu jos se on pilvessä!" Ja tässä kohtaa kaikki hajoaa. Kaisa tosin muita myöhemmin, koska ei tajunnut ensiksi jutun jujua :D Vaikkei toi enää oo yhtään niin hauskankuulonen, niin voin kertoo että silloin oli! :D
Kemian tunnilla mulla oli meneillään joku puheripuli ja teki vaan koko ajan mieli puhuu Sannan kanssa. Muutenkin vihasin sitä auskua jo valmiiks, kun se koko ajan kyyläs niin mitäpä pystyin enää menettää.

Toinen ilonaihe oli kemian koe, josta oon oikeesti tosi ilonen! Nostin jo mun fysiikan takasin ysiin ja jos tääkin nyt pysyis ysillä niin olisin tosi ilonen :) Ja multa puuttu vaan 4 pistettä. On toi arvostelu tarkkaa. Jos kyseessä olis ollu Pekkiksen koe, olisin saanu 10, jos multa olis puuttunu 4 pistettä :D
*    *    *
Maailma muuttuu, niin minäkin. Luen nimittäin nykyään reseptiohjeita matikan kirjasta. Tänään vuorossa oli tikkunekut, joista tosin ei tullu tikkunekkuja vaan pyllyjä :DDD (Toi kuva ei kerro tarpeeks, koska siinä ei näy miltä noi oikeesti näyttää. Kuva siis huijaa, minä en) Sain iirikseltä joululahjaks lähinnä suklaakonvehteihin tarkotetun muotin, mutta kaikki sovellukset sallittuja, joten nyt sinne tungettiin tommosta kinuskin tapaista juttua, joista makeisia oli tarkoitus tulla. Ja siis muotin kuvana olisi tarkoitus olla sydän, mutta kyllä se meistä enemmän pyllyltä näyttää livenä. 
*    *    *
Aamulehdessä on ollu jo vähän aikaa tekstaripalstalla keskustelu menossa Rollaattorimummulle. Rollaattorimummu siis dissasi, että rollaattorin kanssa pitää ensin maksaa matka ja sitten mennä keskiovesta hakemaan rollaattoria, kun taas lastenvaunuihmisten ei tarvitse pulittaa mitään bussilla matkustamisesta. Ja tästäkös on sitten keskustelu syntynyt. Jotkut on sitä mieltä, että se on ihan oikeutettua antaa äideillä ilmaiseksi matka, koska ei lasta voi jättää yksin siksi aikaa kun maksaa matkaa. Toiset taas on sitä mieltä, että se on epäreilua, koska ne vie myös maksavien asiakkaiden paikkoja. Yksi mielipide oli, ettei vaunumatkoja saisi antaa ilmaiseksi, jos matkan toinen pää suuntautuu Stockmannin kahvilaan. Toinen kertoi viisaasti, että äitien pitäis kävellä rattaittensa kanssa kaikkialle, koska se kohottaa kuntoa, pitää terveenä ja no, ei siinä ollut mitään haittapuolia. Ite oon oikeestaan samaa mieltä siinä, että rattaa voisi ihan ite kulkea pyörillänsä, mutta ymmärrän, että esimerkiksi ostosten kanssa on ihan mukavaa matkustaa bussilla. Minun mielestä mummojen ei kuuluisi päästä rollaattoreineen ilmaiseksi. Mäkin voisin vaan mennä pölliin rollaattorin ja alkaa matkustaa ilmaseks? Sinne keskiovelle vois oikeesti vaan tulla semmonen maksujuttu. Mutta tosiaan noi vaunuihmiset vois alkaa kävellä vähän enemmän. Tasottaiskohan se sitä tilannetta? Mihin niillä on ees kiire kun luultavasti ne on äitiyslomalla? :D Mut oon myöskin sitä mieltä, että noi kaupungin bussit on ihan homoja tolta suunnittelultaan kun siellä on niin vähän tilaa sitä seisomatilaa ja varsinkin kun monet bussit (esim 15) on korkea, eikä matalarunkoinen. Haitarit on mun mielestä monipuolisin ja järkevin vaihtoehto, koska sinne mahtuis niitä mummoja rollaattoreineen ja äitejä vaunuineen. Nojoo. Ei tästä ny enempää. Päivä päivältä tuntuu, että apostolin kyyti on se paras kyyti kaikkialle! :D Joo, ei mulla sitten muuta tänään...

1 kommentti:

  1. En tajuu tota otsikon alaista tekstiä pitäskö sen olla juttuja eikä juttua ? :D Tää sun blogi on mahtava!

    VastaaPoista