Myynyt rakkaudessa lippuja vain puolityhjiin näytöksiin...

//Eiks ookkin parempi et tulee kaks lyhyempää kun yks pitkä? :DDD

Löysin Spotifystä sellasen Suomirokkia levyn ja tota nää biisit on aika hehkeitä :D Täällä on esim. Peltirumpu, Kundi meikkaa, Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin, Kesäpano ja Pieni murhapolttaja (josta tuli varmaan valitettavasti taas mun uus favourite biisi, niitä tulee oikeesti koko ajan. Miks maailma on täynnä hyvää musiikkia!?) Nyt päädyin kuitenkin taas vaihteeksi kuuntelemaan iskelmää, ja nyt päässä soi...

Oltiin rakkaudessa suuria ja kellot meille löi
Meillä hetken oli kaikki, maailma käsistämme söi
Oltiin rakkaudessa suuria me juuri kohdanneet
Sinä suutelit mua, kuiskasit: sä minut ehjäks teet
Mutta nyt sinä lentoon lähdit, etkä palata voi
Olen suruni päällä, mutten sen yli
JA

Sä oot se jonka
Löydän aina uudelleen
Taas tässä oon ja valmis
Uuteen kierrokseen

Mut mussa ei oo mitään
Mussa ei oo mitään uutta
Oon vielä samanlainen
Sama mieli sama sydän
Sama nainen

Koska toi sää siis oli niin ihana, niin lähettiin Kaisan kanssa vähän pihalle ottaa musta tänne vähän kuvia, kun tänään en tosiaan niitä koulussa saanu otettua. Ja nyt lupaan, että niitä saattekin! Ja voi ETTÄ kun tuolla on lämmin♥. Niin ihanaa. 

Puhuttiin kaikkee maan ja taivaan välistä, ja tulipahan taas todistettua sekin, että Kaisa KATUU AINA SITÄ MITÄ SE PÄÄTTÄÄ. Tää on jo niin nähty :D Alettiin "tappeleen" ja loppuen lopuks kuitenkin voitin sen. Ja sanoin sen sille jo siinä tapellessa että mää kyllä niin tiedän mitä tulee tapahtuun :P Ja niin tiesin. 

Hihii. Koska nyt on kevät, mulla meni hermo totaallisesti mun niihin ainaisiin talvikenkiin, joita oon käyttäny lähes jokaisena talven päivänä. Menin siis salaa alakertaan ja etin sieltä nää mun kevyet öö, kengät? :D Ja voi että miten ihanaa oli pistää nää jalkaan ja tuntee se keveys ja se, että kengät ei oo enää se raskain,läskein ja rumin osa mun asusta! Olihan noi likaset, mutta ei se mitään haitannu. Kyllä lumi putsaaa! ;) Mut voin myöntää, et kyllä mä pari kertaa meinasin olla naamallani, kun jäätä on tosiaan vielä tuolla teillä. Lumikin on parempi, kun se ei luista. Mut kyl se oli kaikista hienointa mennä SULAA jalkakäytävää, missä ei ollu paljoo kiviä, noilla kengillä. Silloin musta oikeesti tuntuu, et talvi on pian takana päin. 

Okei toi on siis ihan mun perusasento kaikkialla mutta joo. Musta tuntuu, että kohta pitää ottaa jo kesän keinot käyttöön, koska vaihdan asua sitä useemmin, mitä enemmän on plussaa ja aurinkoa ilmassa. Tarvitsen siis pian jo semmosen laukun, missä kulkee mukana aina muutama kolikko, kännykkä, avaimet ja luultavasti myös kamera tän blogin takia :D Se on sitten aina helppo ottaa mukaan asusta huolimatta. Nyt tuntuu olevan se ongelma, että aina joku mitä kaipais on sen ja sen ja sen takin taskussa ja sulla sattuu nyt just oleen se toinen takki päällä. Kesällä se on oikeesti kätevää, kun harvemmin pidän taskullisia vaatteita ja vaihtelen niitä luultavasti joka päivä :D Eli koskaan ei voi olla varma, missä avaimet yms. on :D

Onks toi kamera homo tai jotain kun ei millään, tai siis ollenkaan halunnu tarkentaa noihin pajunkissoihin. On muuten aika törkeetä, etä noihan ehtii jo alkaa kukkia, ennenkun on ees pääsiäinen? :O Nehän olis just nyt just perfect virpomisoksiin. No, onneks se ei oo enää mun ongelma kun en oo enää semmonen karkin perään juokseva lapsonen (AI EN VAI....) No, pointti oli, että ainakaan en virvo enää :D

Havaitsin muuten. (Okei, tää on pelottavaa, koska kuulostan taas vaihteeks ihan äidiltä :D) Havaitsin siis mennessäni tänään hakemaan pompulaa vessasta, että näytän selvästi ruskettuneelta. :DDD Okei, ehkäpä kuvittelen koko jutun, mutta Ken tietää (Barbie ei). Jotenkin se ei näyttäny enää niin punaselta ja valkoselta ja joltain, vaan se näytti sellaselta ruskeen punaselta. Joo, voisin vaikka alkaa ajatella järkevästi, että nyt on maaliskuun 15. päivä ja selitän teille ihan tunteella, että oon ruskettunu. Mut hei, olin tänään pihalla ihanassa auringossa ja siellä Ylläkselläkin sain monena päivänä aurinkoo, öö, tohon poskipäille, mutta silti! No jos nyt en puhuis enää näin tällee, öö tietoisesti? :D Sen voisin kuitenkin sanoo, että selitin just tänään Kaisalle Hannan henkeviä, että syksyllä musta tuntuu, että on tulossa tosi pitkä aika milloin en saa aurinkoa ja muutun ihan aaveeks. Mutta nyt musta tuntuukin että se aika on vaan hujahtanu ohi. Mihin nää 5 kuukautta on kadonnu :O Ja oon siitä siis ilonen, että voin taas vihdoin saada aurinkoa ja öö ruskettua :DD Voin siis saada itseeni taas jotain väriä. Kun joidenkin mielestä valkoinen siis ei ole edes väri. ...Vaikka minusta se kyllä on.

Oon aina, siis kesästä asti halunnu tehä noin, mut oon joku aina ollu yksin, tai jonkun kanssa ilman kameraa. Noi puut jotenkin vaan houkutteli mua pistään kädet tolleen ja hymyileen leveesti. Ja olin nyt tosi happy, kun sain vihdoin tehdä sen! :D Kiitos Kaisalle siis siitä.
♥Heippa heei : )  ...Minätyö I love you...