Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2011-03-22

Tulevaisuutemme historia

Matikan koe. Yleensä on tapana, että se ensimmäinen sivu on semmonen helppo, missä on normilaskuja ja no, niin siinä olikin :D, mutta mulla oli jo vaikeuksia niissä. Tein sitä sivua joku puoli tuntia, ajatellen, että eihän tässä oo kun kolme jäljellä. Luulen, että ne 1 ja puoli meni ihan jotenkuten mutta kun näin ne sanalliset en voinu muuta kun hengittää hitaasti etten olis suunnilleen alkanu raivoon siellä luokassa. Siinä OLI JUURI TASAN sellanen lasku, mistä ragesin täällä että siihen ei ollu sitä laskuesimerkkiä. Kyllä, kyllä v*tuttaa. Pahasti. Sitten alkoi v*tuttamaan vielä enemmän, kun juttelen (mun huiman pitkän koulumatkan) Roopen kanssa siitä tehtävästä. Kävi ilmi, että olisin sitten saanu sen jopa ehkä oikein jos olisin vaan jatkanu sen loppuun asti. Oonko ees joku homo idiootti vai häh?! Sitten siellä oli tasan semmonen tehtävä kun meillä oli kirjassa. Piti ratkaista Tikun ja Takun ikä. EI LUOJA! Siinä kohtaa mun ärsytys oli jo niin suuri ettei paljoo kiinnostanu kattoo koko koetta enää sekunttiakaan. Halusin vaan päästä pois koko huoneesta. Sinne meni 10. Ärsyttävää. Ja voin sanoo, että sitten ärsyttää vielä enemmän jos ne mun normi laskut on suunnilleen oikeen kun saadaan noi takasin. Tälle asialle en voi kuitenkaan tehdä enää mitään joten joo. Siirryn asiaan nimeltä joulujuhla.
Se oli ihan homo koko juttu. Se alko ensinnäkin Aleksin jonglööriesityksestä, eli lähes puolesta välistä. Mun molemmat esiintymiset siis oli deletoitu siitä. Lol. No mutta joo. Naurettiin Iiriksen kanssa ittemme kipeiks, se oli sen verran läppä ja turha ja huono. Lol. :DD No, meillä oli ainakin hauskaa loppuenlopuks sen tekemisessä joten niin. Mitäpä sitä enää rageemaan :D Esitetty mikä esitetty. Kameramiehelle voisin osottaa kyllä valitukset, kun se kuvaili vähän miten sattuu, eikä oikein osannu tsuumailla. Toivottavasti se toinen kamera löytyis, missä se juhla kuvattu ees kokonaisuudessaan.... :D
*    *    *
Oon jääny koukkuun tohon kuvien kääntelemiseen... Mutta siis ostin tänään kevään ensimmäisen jäätelön. Ja se oli hyvää. Oon siis toki syöny koko talven jäätelöö, mutta tää kerta oli poikkeus, koska en hakenu sitä alakerran pakkasesta vaan Suurjaosta. Löpistiin sitten Kaisan ja Ellun kanssa kaikkee turhaa ja käveltiin viinikanpuistoo.
Että mä rakastan tota kevättä kun sain koko ajan hyppiä puolelta toiselle, etten olis kastellu jalkojani totaallisesti. Ja oikeastaan se oli turhaa. Se ehkä vähän hidasti totaallista kastumista, mutta ei estäny. Kotona kun otan kengät pois niin sukat on totaallisen märät :D Kumisaappaat vois olla ihan mukavat, mutta en omista semmosia kaupunkisaappaita, vaan semmoset polveen asti 40 kokoo olevat Kontiot... Niillä en ihan ensimmäisenä ajatellu kuitenkaa lähtee tonne lähes sulille teille käveleen. 
*    *    *
Mulla on aina kauhee ongelma keksiä noita otsikoita. Mun mielestä silläkin on väliä. Mutta musta vaan tuntuu että noi otsikot on aina väärään aikaan väärässä paikassa. Tostakin otsikosta olisin luultavasti saanu aikaan mitä epäjärkevimmän puheen tulevaisuudesta mutta ei, selitin mielummin jäätelöstä.
Tulevaisuutemme historia on oikeesti vasta aika pitkän ajan päästä. Minkä mä ajattelen nyt historiaks? Jonkun 50 -luvulla tapahtuneen? Ja minkä mä lasken mun tulevaisuudeks. Onko se jo parin vuoden päästä, vai 50 vuoden? Onko tulevaisuuden historia siis vasta joskus 2100 -luvulla? Vai kuolemamme jälkeen. Voinko mä ite vielä miettiä tulevaisuuden historiaa. Maailmankaikkeuden tulevaisuuden ja historian kannalta en kyllä pysty enää ajatteleen ite. Mutta onko tääkin hetki mun elämässä vaikka 30 vuoden päästä historiaa, vai ajattelenko silloin että olin just 15 vuotias? Tämmöset asiat on joskus liian syvällisiä mun aivoille. Ne joutuu ajatteleen niin paljon ja monimutkasesti. Olisko ees helppoo jos kaikkeen olis vaan yks oikee vastaus ja selitys. Se vois kyllä olla helppoo, mutta se olis loppuenlopuks tylsää. Eihän tässä maailmassa voitais ikinä keskustella henkeviä ja syvällisiä keskusteluja, eikä mistään saatais mitään kinaa aikaseks :( Hoho, hassua. Onks tää peruskoulun eka koulupäivä sit joskus kohta pian mun historiaa? Esim kesäkuun 4. päivä. Kun silloin niinku se kuva on otettu JO 9 vuotta sitten ja sit siinä on niinku se symboliikka jos pistän ton kuvan sillon tänne blogiin ja sinä päivänä otetun kuvan niin siis niinku siinä on alku ja päätös sillain mukavasti? :))) Mitähän taas hörisen?

2 kommenttia: