Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2014-06-08

Suuntaan vaiko toiseen?

 Pitäisiköhän tällä blogilla olla joku suunta ja tarkoitus?

Kun niin monella on. On leivontablogia, liikuntablogia ihan ällötykseen asti, sisustusblogeja, muotiblogeja, heppablogeja ja sitten näitä hömpänpömppäblogeja kuten omani. Ajattelin 2011, että olen vuodessa kertonut kaiken mitä on kerrottavana ja sen jälkeen blogi vain kuolee pois tai aloitan samat jutut alusta uudessa blogissa. Noh 3,5 vuotta myöhemmin olen vieläkin taistelemassa Piparminttumeren kanssa asioista :D

En ymmärrä mistä kaikilla lifestyle-bloggaajilla riittää juttua. Minusta tuntuu että toistan samoja asioita kolmen ja puolen vuoden jälkeen yhtenään. Ehkä kaikki lifestyleblogit muuttuvatkin lopulta asupostaus-blogeiksi tai kuolevat pois nimimerkillä missäs te kaikki vielä ysiluokalla bloganneet kaverit olette??? Vaikka toisaalta kun vuosia karttuu lisää, niin jututkin lisääntyvät, ainakin matkailun saralla, höhöö :D Mutta tämä kaikki muu on sitä samaa. Neljä kertaa olen jo kertonut, kuinka koulut loppuvat :D

Toisaalta tekisi mieli hankkia tälle blogille päämäärä ja tarkoitus. Ainoa mikä tulee mieleen on Kesäkuntoon 2058, mutta koska saan jo nyt oksennusrefleksin jokaisesta kunto ja terveyselämäblogista miksi helvetissä kaikki muut ovat niin täydellisiä ja itse istuskelen tässä jäätelökahvi toisessa ja pulla toisessa kädessä... että en halua edes miettiä ruokaremontin tekemistä. Olen iloinen että pysyn samassa painossa. Ja njääh, ei mulla oikein ole myöskään mitään harrastusta josta riittäisi koko ajan juttua. Passionsade se elelee toisaalla bloggerissa omia aikojaan, ja sen pitäminen nyt kaatuu yhä edelleen siihen, etten jaksa kirjoittaa päästä vedettyjä ohjeita ylös :D

Toisaalta taas koko blogi sai 31.5 jo ihan uuden alun ja merkityksen, jututkin tulevat muuttumaan täysin tässä seuraavien kuukausien aikana. Ei enää höpinää koeviikoista ja koulumasennuksesta, vaan mahdollisesta uudesta opiskelukaupungista tai sitten tästä samasta työkaupungista, kaikki päätöksenteko kuuluu minulle. Muahahaha. Ajattelin tehdä sen mistä koko suku suuttuu eniten, koska takinkääntäjä ja muita on kiva ärsyttää... Pelottaa tosin, että tollaisessa elämäntilanteessa se lifestyle todellakin kuihtuu pois. Jos käyt koko ajan töissä, josta ei luonnollisesti saa puhua mitään ja työpäivän jälkeen kaadut sänkyyn ja teet kerran kahdessa viikossa jotain muuta menet baariin niin mitä päämäärällistä siinä nyt on?
Voisin alkaa vaikka kuvata vain mustavalkokuvia? Olisihan siinäkin joku suunta ja tavoite. Muuten niin värikäs elämä, persoona kyllä mulla omasta mielestäni on aika väritetty persoona, jne saisi jotain vastapainoa. Tosin värit tekevät elämästä paljon parempaa, joten njääh.

Voisin alkaa lukea kirjoja ja kirjoittaa niistä. Heh, postaus kerran kuukaudessa vauhti kadottaisi viimeisetkin lukijat :D Ja varsinkaan työnteon lomassa lukeminen tuppaa unohtumaan ihan täysin, tai ainakin jäämään nukkumisen varjoon.

Voisin vaikka lähteä maailmalle. Johonkin Aasian halpamaahan. Tosin no silloin en ainakaan postailisi... Mutta matkoista saa vaan aina niin meheviä postauksia. Jotka tosin teidän mielestä ei ole meheviä. Edes kissaa ei kiinnosta. Jos vaikka hakisin vaan matkaoppaaksi? Urahan sekin on.

Voisin opetella kutomaan villasukkiin kantapään ja tehtailemaan villasukkablogia. Tämä olisi tosin yhtä hidasta kuin kirjojen lukeminen, eli ei.

Voisin aloittaa Ostolakossa blogin tavaranhävityshaasteen. Joka kuulostaa itseasiassa melko fiksulta. Melkein jopa toteutettavissa olevalta haasteelta. Toisaalta 365 tavaran hävittäminen alkaisi ehkä 50. kohdalla olla jo tuskaista. Eikä kukaan varmaankaan jaksaisi kuunnella kun jokaisen tavaran poisheittämisen syy olisi "tarpeeton". Hmm.. Tämmösessä haasteessa olis jossain mielessä ideaa.
Kuitenkin, koko postauksen idea on tosiaan siis se, että mua vähän inhottaa kun tällä blogilla ei ole mitään tiettyä aihepiiriä, mutta sellaisen keksiminen on myös tosi vaikeaa ja monimutkaista ja lähes mahdotontakin. Ja ei, tällä hetkellä lifestyle ei ole aihepiiri. En halua lopettaa bloggailua, koska tykkään että asioita ja kuvia on muistissa muuallakin kun paperilla ja koneen tiedostoissa. Mulla on vaan lähinnä nyt ongelmia tän blogin identiteetin kanssa.

Jos kellään on mitään ideoita niin avautukoon. Toisaalta en halua ottaa pois sitä mahdollisuutta pölistä aiheesta kuin aiheesta silloin kun sellaista asiaa on. Mutta joku ruoto, se olisi kirsikka kakun päällä. Punainen lanka jne. Kirjoittaessani tätä postausta toi haaste jäi kyllä vähän kaivelemaan hampaankoloon. Mutta se ei tule olemaan mikään laihdutus tai terveellinen elämä kakka. Jotain muuta ja vähän ihmeenlisempääkin se voisi olla. Miksi aloin heti miettimään tyylillä "matkustan 25 eri lentoyhtiöllä".... Jos nyt aluksi jotain vähän enemmän jalat maassa -meininkiä Hanna....

1 kommentti:

  1. Tää kommentti ei kyllä ehkä auta sua Hanna mitenkään, mutta tykkään sun blogista tälläsenä kun se on. Niinku et kerrot siitä mistä haluutki, just sillä hetkellä! :D Parasta!
    t. vannoutunut blogisit lukija (Eva) XD

    VastaaPoista