Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2014-06-06

Pääosassa jalat

 Kyllähän te tiedätte miten lyhyt mä olen. Ja varsinkin miten lyhyet jalat mulla on. Siispä kiinnittäkää näissä kuvissa huomiota mun jalkoihin. Ne näyttää ihan hirveän laihoilta ja pitkiltä :D En tiedä mikä magic hand Emmalla on mun kameraan, näyttäispä mun jalat aina tollasilta!
 Tämä päivä ei ihan mennyt muutenkaan suunnitelmien mukaan. Mun piti lähteä neljältä tapetoimaan, mutta mun sijasta sinne lähtikin äiti. Mä menin Jennyn ja Emman seuraksi Arboretumiin löhöilemään ja juttelemaan. Uskaltauduttiin kävelemään rantavedessä, mutta oli kyllä aivan törkeän kylmää vettä :D Onneksi mulla oli kamera, niin saatiin sekin hetki ikuistettua. Tai ne hetket. Arbossa oli ihan hirveästi porukkaa, mikä ei ollut yllätys todellakaan. Aikamme pyörittyämme päätettiin tehdä illan suunnitelma. Joka oli, että arboretumista lähdettiin jokainen kotiimme syömään. Mä tosin menin kaupan kautta kotiin kainalossani kaks Ben&Jerry'siä, jotka maksoi vain 3€ kpl... :O Että hyvää päivää Kesäkuntoon 2058 -projektilleni! :D
 Kotona iski ihan törkeä väsymys, joten vedin kaksi kuppia vahvaa kahvia ja rupattelin Iiriksen kanssa, joka tuli pikavisiitille. Ihania tommoset, niitä pitäisi tai olisi pitänyt harrastaa enemmänkin! :o Kahvin voimalla pysyin hereillä, kun Jenny ja Emma tuli meille kahdeksan jälkeen. Katottiin päivän kuvaussaldoa ja vaihdettiin Jennylle profiilikuva. Sitten pelattiin Scrabblea, jonka tyylikkäästi hävisin... Eilen oli vielä suunnitelmissa mennä Tappiin, muttakun Hän porukka matkasikin Runnille, sanoin kiitos ei hyttysille ja katsottiin meillä puoleenyöhön Unelmien pelikirjaa. Ihan ihmeellinen (huomatkaa, kirjoitin oikein) päivä, mutta toisaalta niin piristävä!
 Ja heti lauantaina marssin ja hankin sen kihartimen, tai vähintään opettelen sitä suoristusrautaa käyttämään kihartamiseen näissäkn hiuksissa. Koska ei. Tuo omanvärinen siili + kellertävä vaalea ei ole kiva yhdistelmä, varsinkin kun leikkausmalli on suoraan jostain 1900-luvulta :D Näitä kuvia kattoessa sitä huomaa, että jotain on pielessä ja pahasti...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti