Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2014-06-02

Niin ne viralliset yo-kuvat...

 No eipä näitä varmaan kauheasti tarvitse selitellä :D Paitsi sitä, jossa näkyy keltainen rekka. Se tööttäsi meille kun siinä Porin tien varressa riehuin mekkoni kanssa kumisaappaissa. Mahtoi tykätä näkymästä :DD Ja en tiedä teistä, mutta itelle on vieläkin itse mahdottomuus valita omaa suosikkia. Se on ehkä tuo, missä lukee Kiitos, se päätyikin aika moneen kiitos-korttiin koska esim. tämä toinen on niin perus... Mutta hyvänä kakkosena on myös tämä ensimmäinen kuva. Niin vaikeaaa... :D Että jos teillä on jotain suosikkia ylitse muiden, kuulisen sen mielelläni.

Ja tuo lyhyempi mekko muutamassa kuvassa, on siis se original yo-mekkoni, joka kaunistelematta näytti äidin mielestä huoramekolta. Okei äiti käytti kaikki maailman kiertoilmaisut, mutta itse kavereille olen selittänyt että huoramekko mikä huoramekko. Oli liian lyhyt ja liian rintava ja liian paljasteleva. Onneksi meidän naisvieraat kuitenkin tykkäsivät kun illalla esittelin tuonkin :D Että sai sitten se kunnian toimia baarimekkonani. Vaikka ei kyllä olisi ollut lähellekään meidän juhlan lyhimpiä, mutta yritä sitä nyt äidille selittää... :D
Oli ihan mahti-idea lähteä pois kotipihasta ottamaan näitä kuvia, näitä muistelee ilomielin myös myöhemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti