Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2013-04-05

Varo tietyömaata, tai sitä tyyppiä siellä takana

Anteeksi jos pelästyitte edellisestä postauksesta. Nyt olen takaisin omassa turvallisessa ja vajaassa itsessäni heilumassa tietyömaamerkkien kanssa. Kaisa muuten tappaa mut ton yhen kuvan takia :D

Siis toisinsanoen lähdettiin Kaisan kanssa riehumaan pihalle koska aurinko niin mukavasti paistoi tänään. Ulkonäköni ei ollut se paras mahdollinen mutta otin siitä huolimatta kameran mukaan, olihan siellä sentäs kaunis aurinko taas kuvattavana. Ajattelin muuten toteuttaa huomenna semmosen "aina ei onnistu" -postauksen, kun totesin että joo ei ne kuvat ainakaan mulla kerrasta onnistu ja niitä vajaitakin otoksia tulee mukaan. Nauratti kyllä kun semmosia bongailin tänään samsungista.

Muutenkin hyvä mieli kun perjantai ja tuli noi kirja-asiatkin, kiitos Emman, hoidettua. Vaikkakin rahat hupeni sinne rahansyöjäkauppaan mutta ei voi mitään. Matikkaa en tänään jaksanut lukea. Ihan sama. Kyllä tässä nyt joku vapaapäivä pitää olla. Huomenna sitten. Ja sunnuntaina. En ota liikaa ressiä mutta kai sitä vähän pitää että läpi pääsee eikä Niemisen tarvitse katsoa pahasti.

Tänään oli hissankoe joka meni ihan hyvin, kai. Alotin myös tänään projektin "siivoon mun koulukirjalaatikon" mikä saattoi olla huono idea, mutta noh. Kai toi kasa tosta huomiseks ennen yheksää häviää, koska silloin äiti uhkaa tulla tänne sitä itse siivoomaan. Hups. Ja sängynkin voisin tietty raivata et mahtuisin sinne paremmin nukkumaan. 

Mulla on muuten operaatio "pelastan kasvin" meneillään, koska pahasti näyttää nyt siltä että mun huoneen ainoa yleensä hyvinvoiva kasvi on taas kuoleman kielissä. Niin käy aina joskus, se ei johdu ees kastelusta tai valosta, se vaan kuolee. Johtuu ehkä liiasta auringosta näin keväällä nytkun ajattelen :o, se tarvitsee nyt Hannan kaiken mahdollisen avun ja tuen, koska haluan että se kukkii vielä paljon, kun kerran sen viimekesänä aloitti. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti