Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2012-11-09

There can be miracles when you believe

Päivä 9 - Uskoni

Heli lähti ainakin muistaakseni tässä koko aiheessa hieman eri logiikalla kuin mitä minä nyt. Ajattelin nimittäin porista jotain nyt uskonnosta, eli siis siitä mihin uskon tai en.

Mä siis kuulun kirkkoon, evankelisluterilaiseen, mutta en oo koskaan oikein tienny uskonko Jumalaan tai mihinkään siihen kirkkohömpötykseen tai just esim. raamattuun. Nykyään en usko ja tiedän sen, mutta silti mä vielä oon jäsenenä. Enkä mä oo semmonen noh ärsyttävä tai siis semmone joka saa kohtauksen jos joutuu vaikka koulussa kuulemaan jotain uskontohömppää vaikka adventtina (koska semmoset ihmiset on mun mielestä tosi HUOH, koska vaikka onkin jotain satutarinoita niin niiden kuuleminen ei TAPA ketään, oikeesti) Ja siis tässäkin on nyt poikkeustapauksena jos kuuluu johki toiseen uskontoon tietty, mut semmoset esim. jokka on eronnu mutta joskus kuulunu tai jotai tällästä. Älkääkä ottako itteenne kiitos. Ja joululaulut on tosi kivoja ja niitä meen ihan mielelläni kirkkoon laulamaan.

 Silleen oon kyllä miettiny tota uskontojuttua ja kirkkohommelia että vaikka siihen kuulumisessa ei oo mtn "pahaa" ja enemminkin etua niin mä en esimerkiksi halua kirkossa naimisiin tai en koe sitä mitenkään tärkeenä todellakaan niin niinku mikä olis se pointti, että miks kuuluisin kirkkoon jos en sen oppeihinkaan usko. Kun mä en oikeen itekkään tiiä mihin uskon. Se on ehkä vähän semmosta suurempi voima -tyyppistä jotain...

Tähän otettakohaan kevennyksenä, että Hänessä mut on julistettu kirkonkiroukseen koska en totellut raamatun kohtaa 1 Kor 14: 33-35 vaan kapinoin vastaan... :D 
 No niin jatketaan. Kävin siis kyllä rippikoulun ja mukava matka olikin. Erittäin. (Vaikka ne jeesusvideot ja papin bussipuheet nukuinkin, Kaisa voi todistaa :D) Ja koska se on ihan must juttu, että saa rippiristin ilmeisesti,  niin sekin minulta löytyy kyllä. Ja oikeastaan pidän sitä ihan mielelläni tuossa korussa, koska se merkkaa sitä koko riparia ja kaikkee mitä siihen liitty. Eli se symboloi kyllä paljon muutakin kun sitä uskoa mitä sen yleisesti ottaen ajatellaan symboloivan. Ja no yhdessä noi merkkaa vielä enemmän. Äiti vaan ei ymmärrä mitään eikä Ullakaan. Vituttaa jo ihan tarpeeks jos pitää laittaa jokku helmet wanhoihin eikä tommosta oikeesti merkityksellistä korua. Kaiken pitää aina olla vaan ihme materialistista paskaa :@
Ja on mulla tuommonen ikonikin. Mä en ole ortodoksi, vaikka tuo sieltä kirkosta onkin hommattu (ja oon siellä jumalanpalveluksessa ollut). Olin Ullan (siis kummitädin) kanssa sitä siellä kirkossa joskus hakemassa, en ees muista kuinka kauan aikaa siitä on O.o Mutta se oli joku synttärilahja muistaakseni. Mutta ainakin sille tehtiin joku siunaus tai jotain. Joten on sekin mulle nyt sillälailla tärkee. Ja ainakin näkyy uskontona mun huoneessa :)
Joo, oliskohan tää nyt tässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti