Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2012-11-08

Se hetki

Päivä 8 - Se hetki

Oon miettiny mitä tää meinais. Ensimmäisenä mieleen tulee jotain tosi syvällistä. Ja noh öö vajaata :D Mikä hetki, no SE hetki! Aaaaa se hetki. Eli siis mikä? Semmosia hetkiä on niin paljon, millä on joku semmonen hienompi vaikutus ollu muhun. Mutta otetaampa sitten jotain "vanhempaa" heheh
 Se hetki joka on mun mielestä tosi semmonen hassu mun elämässä on mun nykyiset hiukset. Ja se, että mä _OIKEESTI_ luovuin noista hiuksista. En tajua miks helkkarissa noihan oli ihan hiton hienot kauniit ihanat mahtavat ja vaikka mitä. Toi värikin oli näin jälkeenpäin ajateltuna hieno. Vaikka no niin. Kyllä mä muistan ne hetket kun kirosin ja valitin kuinka perseestä ne oli kun ne näytti usein myös rumalta tai tyhmältä.
 Mutta silti. Usein on hetkiä kun mietin sitä hetkee että miltä ne näytti mulla. Isä puolustaa niitä varmaan vielä edelleenkin henkeen ja vereen koska se ponnari (JONKA SE MUUTEN TEKI MULLE IHAN HIMO USEIN ALASTEELLA :O Olin aina aamusin sen kampaajatuolissa :D) on kuulemma paras. Mä en ole vieläkään varma, kummasta vaihtoehdosta lopulta pidän enemmän. Mulla on ollu nää lyhyet nyt no öööh vasta yli vuoden mut silti musta tuntuu että ne on ehtiny näyttää vaikka miltä ja ollu joka kerta tosi erilaiset. Mikä nyt tietysti johtuu siitä että jo lyhyt  kasvu tai leikkaus muuttaa ulkonäköö niin paljon.
Kyllä mä oon haaveillu taas pitkistä hiuksista. Mutta ei. Lyhyet se on nyt toistaiseksi. Mulla ei nyt riitä pinnaa näiden tarkoitukselliseen kasvattamiseen. Mutta voi jessus noi oli oikeesti pitkät mun mittakaavalla :(

Ja vaikka tässä on lyhyillä vasta se vuosi oltu, mä en enää tiedä miltä se tuntuu kun koko ajan kosketellaan hiuksia ja vaihdetaan niiden puolta ja laitetaan ponnarille ja avataan ponnari niinku miljoona kertaa päivän aikana. Sit et miten niitä heilutellaan puolelta toiselle ja tehään tyhmiä kampauksia. Toisaalta ikävä sitä :( Nää kun on semmoset että kerran päiväsä uhraat 5min ja kiharrat tai jotain muuta teet näille etkä sitten koske näihin koko päivänä ettei mee pilalle..... Elämä on rankkaa :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti