Olo on tällä hetkellä fukushiman ja nukkumatin välimuotoa. Luultavasti olen jo räjähtänyt, mutta olen liian väsynyt ja kyllästynyt välittämään tai edes huomaamaan sitä. Perjantaina mun viikonloppu ei ala hienosti, mutta ei kai kaikki viikonloput kuulukkaan olla sellasia. Tänään koulun jälkeen makasin lattialla ja totesin, että olen liian väsynyt edes yrittämään matikkaa. Olen jo jotenkin henkisesti valmistautunut uusintaan ja Kiiallekin selitin, että olen ilonen jo vitosesta. En tiedä miks musta taas tuntuu tältä näin vahvasti, mutta toisaalta aina kannattaa varautua pahimpaan ja yrittää parhaansa. Ehkä mä henkisesti oon valmistautunu kumpaankin :D
Noniin jottei koko postaus oo poraamista, koska ei semmosta oo kenenkään kiva lukee, kerron myös että on tänään nyt jotain hyvääkin tapahtunu. Äiti sano lopettaneensa mun cosmon, mutta kyllä se ainakin vielä tänään postiluukusta kolahti, joten päivä oli pelastettu ainakin viideksitoistaminuutiksi. Aika vähän, apu se on pienikin. Eilen alotin lukeen uudestaan Nälkäpeliä, koska mun aivot on saanut ihan liikaa ulkoisia ärsykkeitä koskien jotain Haymitchin väärän näköstä pärstää. Mun on vaan ihan pakko palauttaa toi kirja päähäni sellasena, kun sen alunperin kuvittelinkin, koska no. Kaikki häiritsevät mainokset muuttaa mun käsitystä huonoon suuntaan. Aiettä, oon ihan ilonen että aloin lukeen sitä (tässä koeviikonkynnyksellä... ;D) koska se kirja vaan vie mukaansa. Ah.
Ja sitten pakollinen TSHMLP-päivitys; Jeejee sain eilen uudet kuminauhat, jotka pysyy kyllä n. 10000 kertaa paremmin, että ehkä se vika olikin sit hammaslääkärissä :D Yllätyin kyllä kun ei tarvinu maksaa uusista, jotain sentäs saa ilmaseks. Mummu oli kuulemma saanu melkein sydänkohtauksen (tai ainakin käsittämättömyyskohtauksen) tästä tämän hinnasta, mutta minkä mä voin hampailleni :o. Ja huomenna pääsenkin sitten taas sinne, kolmas kerta viikon aikana :D Voi tätä ravaamista, mut jeejee sitten onkin jo rautaa suussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti