Kun nainen muuttaa taloon

On suunnilleen häpeällistä, että minun on luettava aikaisemmat postaukset, jotta muistaisin, mistä olen jo kertonut ja mistä en. 

En ilmeisesti ole ikinä päässyt noissa Ameriikka postauksissa edes sinne laivaan saakka, ja kohta jo uutta reissua tiedossa. Enkä oikeastaan ole varma, missä se muistikortti täynnä laivakuvia edes viilettää. Ei pitäisi omistaa kolmea läppäriä, sataa muistikorttia ja paria kovalevyä. Kaikki on hukassa. Aina. Kun jokaisella läppärillä on oma laturinsa, samoin videokameralla ja järkkärillä, niin miten ihmeessä kaikkien pitäisi pysyä tallella. Varsinkaan, kun mitään johtoja ei pahemmin saa olla näkyvillä, ellei halua suoda Paavolle onnellista johtojen pureskelutuokiota. Mutta niin. Kun sanoin, että kohta mennään taas, niin kyseessä on syyslomamatka Arabiemiraatteihin. Parasta on päästä valloittamaan ja näkemään jotain uutta osaa maapallolta. Miksi sitten sinne? Yksinkertaisesti siksi, että lämpö houkuttaa ja Kanariansaaret on niin nähty.

Olenko maininnut, että meillä on uusi sänky? Ja olenko maininnut, että olen virallisesti muuttanut? Ja että olen vihdoin virallisesti eronnut Aalto-yliopistosta? 

Jos ikinä harkitsette ostavanne 160cm parisängyn, tai paremminkin jos ikinä mietitte haluatteko sijoittaa siihen sitä tonnia, minkä se luultavasti tulee kustantamaan, ostakaa se nyt herranjestas. Varsinkin, jos olette vähän hömelöitä, ja tykkäätte nukkua sikiöasennossa selät vastakkain. Helpottaa kummasti se lisätila, mitä 120cm sängyssä ei ole. Tai jos teillä on kissa, joka ei osaa nukkua kissamaisesti kerällä, vaan makaa pitkin pituuttaan poikittain sängyllä.

Olen muuttanut. Kyllähän te sen tiedätte, jos minua snäpissä esimerkiksi seuraatte. En pitänyt tätä kovinkaan virallisena ennenkuin ilmoitin huoltoyhtiölle, että meikäläinen asuu nyt täällä ja parin tunnin päästä viestin pistämisestä ulko-oveen ilmestyi sukunimeni. Suhteellisen pienellä järkytyksellä olen selvinnyt poikamiesboksiin muuttamisesta, enhän minä käytännössä raahannut tänne muuta kuin omat vaatteeni. Ottakaa tämä nyt huumorilla. Vaikka kuinka paljon arvostankin miehen sisustustaitoja (tässä ei ole edes sarkasmia, nostan edelleen hattua miten hyvä maku miehellä voi olla), on tänne tarvinnut hankkia eräitä asumisen kannalta oleellisia asioita, joita aion luetella seuraavaksi.

Yöpöydälle valo. En selviä ilman sitä. Ottaen huomioon, että olen majaillut täällä enemmän ja vähemmän tammikuusta alkaen, en käsitä, miten me ollaan löydetty nukkumaan pimeässä huoneessa?   Voisin pitää itseäni jonkinsorttisena verhoaddiktina, niitä kun on muutamat tullut tehtyä itse elämäni aikana, joten voisin olla ylpeä itselleni, että vasta nyt raahasin Nekalasta yhden verhon makkariin, kun se vaan sopi sinne niin passelisti. Vaikka onhan se tyhjä verhotankokin sisustuselementti sinänsä. Ikean mustekala-pyykinkuivausteline. Siis ihan totta, kuka jaksaa levitellä sukkia johonkin kuivaustelineeseen? Ja oikeastaan tulihan se isompi pyykinkuivaustelinekin hankittua, ei vaan mahdu siihen pienempään, jos kaksi koneellista pyykkiä peset samana päivänä. Täysin tarpeeton hankinta on kynttilälyhty, mutta jos on olemassa lasitettu parveke, jonka seinästä törröttää lyhdylle täydellisesti sopiva putki, ihan kun voisin jättää tilaisuuden käyttämättä... Pimenevät syysillat ja sitä rataa. 

Suurimmat minun mielestä erittäin oleelliset (miehien mielestä ehkä vähemmän oleelliset) asiat on tullut hankittua keittiöön. Siis kun olet asunut elämäsi asunnossa, josta löytyy about kaikki mahdollinen keittiötavara, on ollut noh outoa, kun yhtäkkiä niitä ei ole löytynyt. Esimerkiksi perunasurvin, ihan totta, pakkohan sitä on saada perunamuusia! Pullasuti, haarukalla voitelu ei ole kivaa, eikä järin siistiäkään. Uusimpana hankintana raastin, siis miettikää nyt, raastin. Sähkövatkainta en pitäisi niin oleellisena, ellei allekirjoittanut sattuisi olemaan niin järkyttävä kakkuhiiri. Alkaa tässä kohta itseänikin jo naurattamaan, mutta 7 litran kattila. Ette uskokaan, miten paljon helpompaa siihen on tehdä keittoa. Ja mahtuu kaalikin sinne muhimaan, jos kääryleitä tekee mieli. Ilman muffinsivuokaakin on tehnyt tiukkaa. Sitten tätä yleistä keittiöroinaa, kuten desimitta, nuolija, SIIVILÄ (ai että tämänkin hyödyllisyyttä sain puolustella pitkään :D), ja valkosipulinpuristin. 

Näiden itse tavaroiden lisäksi olen pistänyt uusiksi myös ruokavarastot. Kaapissa on oltava aina vähintään leivinjauhetta, sokeria, puuroriisiä, korppujauhoja, maizenaa, kaakaojauhoa, vehnäjauhoja, sämpyläjauhoja, durumvehnäjauhoja, ohrajauhoja ja kaurahiutaleita. (Siinä missä mies tuntee vain vehnäjauhot on tämä ollut melkoista opettamista, että mitä eroa milläkin on :D) Lisäksi säilykkeitä siltä varalta, että alkaakin tehdä mieli vaikka pitsaa. Tomaattimurskaa, tomaattipyrettä, tonnikalaa, papuja, ananasta, herneitä... Pitäisin mieluusti pari pakettia voitakin pakkasessa, mutta meidän pakastimen kantokyky ei salli sitä. Ja ruokatavaroiden lisäksi se raahaamani siivouskamojen määrä. Mutta jos siitä sitten jossain toisessa postauksessa...

Loppupäätelmänä itselleni voisin todeta, että minun kanssa on erittäin helppo asua. Riittää kutakuinkin, että nainen kuuluu keittiöön, eikös? 

Alla kivoja kuvia eiliseltä 8)