Rantatunnelmia

Ja takaisin Amerikkaan! Jos joku teistä nyt sattuu muistamaan niitä kahden vuoden takaisia postauksiani, teistä saattaa tuntua, että olette nähneet postauksen ensimmäisen kuvan joskus aikaisemminkin. Jep. Siltä minustakin tuntui astuessani sisään hotellihuoneeseen. Jo oikeastaan astuessani hissiin, minusta tuntui, että tässä ollaan nyt kävelemässä samaan huoneeseen kuin kaksi vuotta sitten. Enkä ollut väärässä. Kaikista niistä hotellin sadoista huoneista saatiin tismalleen sama huone kuin kaksi vuotta sitten :D

Oli ihan superpositiivinen yllätys huomata, että Tri-Rail (juna) oli vihdoinkin kasvattanut pituuttaan ja sen pääteasema ulottui vihdoinkin Miamin kentälle. Ei tarvinnut erikseen suhata bussilla päästäkseen junaan, vaan asemalle pääsi Mia Moverilla (toinen juna) helposti terminaalista.

Äiti pelkäsi jo kuukausia ennen matkaa Floridan kesäsäätä. Että kun kuulemma ukkostaa ja sataa. Satoihan siellä huhtikuussakin. Oli sää huomattavasti epävakaisempi kuin edellisen kerran huhtikuussa, mutta kun se lämpötila ei sateesta huolimatta laske alle kolmenkymmenen, niin mikäs siinä. Sade virkistää ja ukkonen on kaikessa synkkyydessään hienoa katseltavaa.

 Viimekerrasta viisastuneena, aamukahvit juoneena, lähdettiin kävelemään rannalle lenkkarit jalassa ja aurinkorasva repussa. Matka tuntui huomattavasti lyhyemmältä ja siedettävämmältä hyvillä kengillä. Uskaltauduttiin jopa mereen polskimaan, tai vähintäänkin kastelemaan varpaita. Merivesi oli niin lämmintä ja hiekka pehmoista, että siihen olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa, jos vain olisi ollut pyyhe.

 Hengailtuamme hetken rannalla, alkoi taivaanrantaan ilmestyä suhteellisen uhkaavia sadepilviä, ja tuulensuuntakin vaihtui mantereelta puhatavaksi. Totesin, että olisi fiksua lähteä johonkin suojaan. Erään kahvilan terassilla tuolit suunnilleen lentelivät mihin sattuu. Uhmattiin sekä sääntöjä, että säätä ja lähdettiin kävelemään keskeltä tietyömaata kohti hotellia. Päästiin ehkä noin parisataa metriä eteenpäin, kunnes sade ja tuuli oli niin kovaa, ettei auttanut muuta kuin jäädä yhden hotellin katokseen odottamaan sateen loppumista.

Ilma selkeni vasta illalla ja lähdettiin takaisin ulkoilemaan. Aurinkokin pilkotti vihdoin pilviverhon takaa, ja ilta oli lopulta todella kaunis. Mikäs siinä istuessa niiden luksuspaattien vieressä ja nauttia vaan. Käytiin testaamassa BurgerFi hampparipaikkakin, se oli sen verran hyvä, että mentiin sinne sitten seuraavanakin päivänä (ja koska hotellin lähellä ei ihan hirveästi mitään mieluisaa ravintolatarjontaa ollut, ellei nyt sitten lasketa sitä Mac&Cheeseä...)
Oli kyllä ihan sairaan hyvä sellainen Conflicted burger, jossa oli siis sekä jauheliha- että kasvispihvi. Oi nam. Ja ne ranskalaiset... ooh.

Lauantai-iltana saatiinkin sitten katsella Oasiksen lähtöä kohti Bahamaa. Pikkupaatteja vaan.