Einesperjantai

Koulun jälkeen lähdettiin, kun Kaisa tätä jo miljoona päivää sitten pyysi, Hämeenpuistoon Eurooppalaiselle Ruokatorille. Oltiin ahkeria kuntoilijoita ja pyöräiltiin. Aurinko oli tosin jo kadonnut pilviverhon taakse, mutta onneksi ei vienyt lämpöään mukanaan. Ruokatorilla törmättiin Sannaan, joka aijemmin päivällä sanoin, ettei aijo tulla mukaamme. Pah, mokomakin valehtelija :D 

Sorruin ensimmäistä kertaa ostamaan sellaisen suklaalla päällystetyn omenan, niin hyvältä se näytti, että en enää kyennyt vastustamaan. Ja hyvää se olikin, omnom. Mutta myönnettäköön, että jos on vuoden syönyt omenoita aina ne veitsellä pilkkoen, saattoi äsken olla pieniä ongelmia pureskella ympyränmuotoista... Kun Kaisa oli saanut ostettua perunasipsejä ja Sanna patonkia, juustoa ja ties mitä en muista enää, lähdettiin kohti Keskustoria. Piipahdettiin Kaisan kanssa H&M:ään, koska tarvitsin kipeästi shortsit. 

Pakko kyllä ilmaista mielipiteeni tästä sortsikaudesta; ihan kamalaa. Sitä taas huomas kaupassa, että kaikki sortsit, jotka menee päälle on jotain kokoo "voi helvetti" puhumattakaan siitä, että ensin sulla menee puolituntia kun löydät ees jotain budjetille ja päälle sopivaa. Kuinka vihaankaan sortseja. Silti niitä tarvitsee ja onhan ne lopulta ihan mukavat kun löytää hyvät. Mutta siihen asti se on vaan jotain niin kuvottavaa. Farkuissa ei tunnu olevan ikinä ongelmaa, niissä tuumakoot tuppaa aina pysymään samanlaisina, ne kaventaa ja laihentaa ja muutenkin mukavat jalassa. Voisimpa sanoa samaa sortseista... Noh anyway. Löysin kuin löysinkin pitkän ja tuskaisen etsinnän jälkeen KAHDET sortsit. Toiset tällaiset perussiniset kokoo "voi helvetti", mutta syytän H&M:n aasialaista tuotantolinjaa jonka koot on auttamatta liian pieniä. Toiset oli urheiluosastolta, mutta eikai sillä niin väliä, olen aina haaveillut sellaisista kivantuntuisista jotka ei toimi nappisysteemillä. Sanoisinko siis, että onnistunut reissu tänään.

Ja koska kotiin tullessani olin edelleen yksin koko muun talon, ei edes talouden vaan talon, ollessa Merikarvialla, eikä minua kiinnostanut tippaakaan ruuanlaitto, saatikka jääkaapissa olevan mahdollisen ruuan selvittäminen, hain suosiolla kellarin pakastimesta mainosmielessä einestä, joka osoittautui paremmaksi kuin se edellinen. Namnam. Eineskiinalainen <3 Täytyneen hankkia näitä lisää pakastimeen pahan päivän varalle...

Nyt nautin auringosta, joka tuli yllättävän lämpöisenä pilviverhon takaa takaisin. Sadetta en niinkään kaipaa, mutta sitä äskistä hienoa sateenkaarta kyllä. Hyvää perjantaina toivottaaa eineshanna.