Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2015-02-25

There are so many great places under the sun

 Tässä sisältörikkain postaus hetkeen, sillä seuraavat pari päivää ajattelin maata vain rannalla tekemättä mitään kovin erikoista. Starttasin aamuni aikaisin kahdeksalta ja otin skopan suunnan kohti eteläisempiä rantoja. Eilen ajellessani menin aivan hukkateille, joten tänään kartan kanssa sitten paremman menestyksen toivossa lähdin tutkimusretkelle.

Toisin kuin Ao Nangissa, jossa en ikipäivänä vuokraisi skootteria, täällä Lantalla liikenne on jossain määrin rauhallisempaa ja erityisesti saaren eteläosassa saat varsinkin aamupäivisin ajella kutakuinkin yksiksesi. Päätie täällä pohjoispäässä on myös tosi leveä, että siinä on helppo pysytellä sivussa ja päästää autoja ohitse. Vuokrasin skopan pariksi päiväksi n. 5€/päivä ja oli kyllä fiksu päätös. Täällä skopa turisteilla on enemmänkin välttämättömyys kuin harvinaisuus, sillä täällä ei ole mitään varsinaista keskustaa ja kaikki palvelut sijoittuu pitkin tätä pääkatua, puhumattakaan tietysti kaikista rannoista etelämpänä. Vasemmanpuoleinen liikennekin on ihan ok, kunhan ei joudu paljoa kääntyilemään risteyksistä, heh.
 Eteläisemmät rannat olivat toki kivoja, mutta mikään niistä ei varsinaisesti aiheuttanut sellaista kunnon WOW -efektiä, joten loppupäivästä tulin takaisin tuohon ihan läheiselle rannalle aurinkoa ottamaan. Ehkä niistä olisi saanut enemmän irti, jos olisi ollut joku ottamassa tyylikkäitä bikinikuvia minusta, mutta anyway.

Suunnistin kuitenkin ihan saaren eteläkärkeen kansallispuistoon, jossa oli myös turistinähtävyys; majakka. Kansallispuistoon oli pääsymaksu, joka oli suunnilleen saman verran kuin yhden päivän skopavuokrani (ei ehkä ihan rahansa arvoinen paikka, en tiedä siinäkin vissiin kaksi yhdessä skopassa, kuin yksi yhdessä skopassa -tyylillä säästäisi who knows) mutta kuitenkin näkemäni maisemat olivat edes puoliksi rahan arvoisia. Suosittelisin siis ensikertalaisia käymään siellä, jos skoparetkellä olisivat. Selfietikkukin pääsi tällä matkalla käyttöön, yritin parhaani ottaa edes jonkunlaisia otoksia minusta, että näette että yhä täällä ollaan, eikä kukaan avaruusolio kirjoita tätä blogia :D
 Söin aamupalaa eräässä pienessä ravintolassa eräällä hiljaisella rannalla. Paikan pomo tuttuun tyyliin hirvittävän mukava, antoi samalla retkivinkkejäkin. En tiedä mitä appelsiineille on täällä thaimaassa tapahtunut, mutta kun ensimmäisen kerran maistoin appelsiinimehua, minusta tuntui, että se olisi makeutettu kilolla sokeria. Ovatko appelsiinit täällä oikeasti noin hyvänmakuisia :o.
 Ruuasta puheenollen odotan jo toisaalta innolla paikan vaihtoa, kaipaan sellaisia aasialaisia food marketteja, jossa maksat ruuan ennenkuin saat sen edes pöytään ja sitten voit syödä niin nopeasti kuin haluat ja jatkaa matkaa. Syöminen on edelleen suuri intohimoni, mutta se ei tarkoita, ettäkö tykkäisin odotella sitä ja tehdä siitä niin suuren numeron.

En ole edelleenkään yhtään ravintolatyyppiä ja varsinkin yksin matkustaessa on ehkä idioottimaisinta istua yksin pöydässä ja tuijottaa seinään Okei vaikka täällä ollessa on kyllä viereisten pöytien tyypit alkaneet ihan kiitettävästi keskustella, eilenkin eräs brittirouva oli hyvinkin puhelias :D. Vaikka ruuan odottelu ei haittaa, silti minua tökkii laskujen pyytäminen ja sitten siellä loppupäässä oleva ihme odottelu kun kukaan ei tule keräämään astioita pois, eikä varsinkaan tuo laskua ellei sitä itse pyydä. Olen ehkä tosi outo ihminen :D, mutta kun minä en vaan niin tykkää.
 Apinat olisivat tuolla kansallispuistossa varmaan vieneet kaiken mahdollisen, jostain syystä tykkäsivät vainota minua :D Onneksi osasin näyttää vihaiselta, joten eivät uskaltaneet kuitenkaan tarttua reppuuni.
 Pitäisi raahata huomenna puolet vaatteista pesulle, tai sitten teen sen vasta kun olen takaisin Ao Nangissa, täytynee miettiä asiaa. Täällä olisi tien toisella puolen pesula, mutta Ao Nangissa voisin heittää kaikki vaatteet vaan hostellin aulaan, josta ne kulkeutuisivat pesulle. Nämä on taas näitä ensimmäisen maailman ongelmia.

Mutta palailkaamme parin päivän kuluttua, ellei nyt sitten iske yhtäkkinen kuvaton postausinto. Hauskaa viikkoa sinne Suomeen :)

2 kommenttia:

  1. Nyt meni kuvat ja maisemat ihan uudelle levelille. Mäkin tahdon tuollaiseen paikkaan! Toi ei siis ole mikään turistirysä - am i right? Ai että ku on kaunista. ja on toi selfietikku aika kätsy varsinkin ku reissaa yksin!! ihanaa viikkoo myös sulle <3

    VastaaPoista
  2. No on tää sillä tapaa turistirysä, että länsimaalaisia näkee kaikkialla, mutta tää ei oo niin täyteenahdettu kun vaikka Ao nang. Rannalla on hyvin tilaa ja sitä paikallista elämääkin näkee enemmän. Ja ei muutaku matkakassaa kasvattamaan ;)

    VastaaPoista