Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2016-12-03

Joulukuu!!

muutama päivä (viikko) sitten...

Kissa hyppäsi keittiön tasolle syömään tonnikalalasagnea. Ihan hyvä valinta, jos toisena vaihtoehtona on tarjolla tonnikalan makuista kissanruokaa.

Tulin äsken tentistä. Tuntuu nämä iltatentit tosi kummajaisilta, kun muuten tuolla amkissa on todellinen lukiomeno. Tentti meni, miten sen nyt sanoisi, ainakin sinnepäin. Siinä on todella oudot pisteytykset, joten en oikein osaa arvioida, miten siitä saa pisteitä.

Luulin jo päässeni eroon siitä monijoulukalenterismista, mitä varsinkin pienenä harrastettiin. Parempi olisi yksi kalenteri ja piste. Noh, nyt meillä on sitten aamulehden kalenteria, veikkauksen kalenteria, suklaakalenteria, omatekemää kalenteria ja kissakalenteria. Ei pitäisi tulla joulukuussa tylsiä päiviä, kun saa neljää kalenteria päivän mittaan availla. Eikä pitäisi olla päivämääräkään epäselvyys.

* * *

tänään...

Tässä kohtaa voisi sanoa, että anteeksi ja hei. Valittelin aikaisemmin syksyllä, kuinka koneellani ei toimi kuvanmuokkausohjelma. En vieläkään tiedä, miksi se kyseinen ei toimi, mutta latasin toisen. No, tässä toisessa on kaikki, mitä siinä toisessakin, paitsi en löydä mistään kohtaa, josta kuvan kokoa voisi säätää. Eli periaatteessa aika lähellä voiton puolella ollaan jo. Kuvia voi muokata, mutta niitä ei voi pienentään. Prkl.

Olen tässä keskellä kaikkia kouluhommia suorittanut massiivista siirrä kaikki oleelliset kuvat kovalevylle-projektia, mikä on johtanut myös siihen, että täällä blogissa SAATTAA näkyä jotain kuvia vähän Suomea kauempaakin. Täytyy vain vähän kartoittaa ensin noita tiedostoja.

Vaikka läksyt on kesken vaikka ja miten, oon yhä niin ilonen. Joulukuu. Oon hankkinut jo lähes kaikki lahjat mitä on ollut tarkoituskin. Paketointi on ollut jokseenkin haastavaa, kun taloudessa asuu Paavo, mutta kunhan vain on hämännyt tarpeeksi narulla, niin kyllä siitäkin on selvitty.

Niin ja kuunnelkaa Haloo Helsingin Rakas. Oi että.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti