Böö

Kylläpäs nyt takkuaa. Ensin instagramini kuoli, tuntuu että siitä on ikuisuus kun viimeeksi päivitin. Onneksi olen väärässä. Ja sitten blogini alkoi viettämään vapaapäiviä kuin mikäkin. 

Olen tehnyt asioita. Tai ainakin pohtinut, tuntuu, että nyt on kamalasti kerrottavaa. Aloitin aamulla kutomaan, ei ollut tarkoitus tehdä mitään tiettyä, kunhan vaan kehittää sorminäppäryyttä Greyn Anatomian ohella. No nyt mulla on sellainen 160 senttinen kaulahuivi tossa lattialla, joka odottaa viimeistelyään, jos sitä vielä ainakin 40 senttiä jaksaisi illalla kutoa. Tässä on juuri sellainen asia mistä ennen joulua kirjotin. Nämä on niitä projekteja, joita ei voi vaan jättää kesken. Jos ne jättää kaapinpohjalle lojumaan, niitä ei kuitenkaan ikinä jatka, kun inspiraatio katoaa kauas pois. Kaikki tai ei mitään. Menin ostamaan lisää lankaa cittarista, mutta koska niitä harmaan sävyjä on jotakin 2000 ja yksi, otin tietenkin liian tummaa. Ei sitten auta kun yrittää tehdä tosta kolmella eri harmaansävyllä jotenkin liukuvärjäyksen näköstä. 

 Olin viikonlopun aika jumissa. Mä en saanu päätäni laskettua tyynylle ilman, että laskin sen mun käsien varaan. Kaikki kaulan lihakset tuntu jähmettyneen paikalleen, vähän nihkeä olo, kun ei sänkyyn tai sieltä pois pääse ilman jotain erikoisen näkösiä kääntöliikkeitä. Onneksi nyt jo pää kääntyy joka suuntaan.

Sitten vähän autoiluasiaa. Jos nyt yhtään olette uutisia seuranneet, tiedätte varmaan siitä pojasta, joka suistui tieltä ja kuoli tuolla Tesoman lähellä. Mä olin aluksi tietty tosi pahoillaan tai mitä tunnetta tossa tilanteessa nyt tunnetaan. Harmissaan, kun joku niin nuori kuolee. Mutta sitten kuulin uutisissa, että tyyppi oli ajanut 140km/h. Ja sinne meni ne sympatiat. Oikeasti, en voi sääliä tai tuntea mitään muutakaan inhimillistä tunnetta. Kuka on niin ääliö, että ajaa motarilla tossa talvikelissä 140km/h. Menin yks päivä käymään Ideaparkissa, ja motarilla oli nopeusrajotus 80km/h. Ja sekin tuntu jo siltä, että kaksin käsin ratista ei meinaa riittää, saisinko jostain kolmannen? Äly hoi.

Tänään sain kunnian viedä Ullan johonkin sen töiden pippaloihin, ei siinä muuten mitään, mutta sain hoitaa sen Ullan autolla, kun isä oli Tojolla liikkeellä. Mietin siinä sitten, että voisin alkaa harrastaa vaihdeautoilua vähän useamminkin, kun ensiksi a) en tiennyt mihin suuntaan avainta käännetään, että auto käynnistyy, b) mietin hetken, että niin kumpi on jarru ja kumpi on kytkin, c) liikennevaloista lähdettäessä mietin, että miks tää menee näin hitaasti, kunnes tajusin, että voishan näitä vaihteitakin tietty vaihtaa, c) sitten kotipihassa mietin, että miten tämän avaimen saa pois tästä. Selvisin kuitenkin hengissä, mutta pientä kuumotusta oli ilmassa :D

Mun VHS-DVD-soitin meni rikki, tyhmää, joten pöllin olohuoneesta toisen soittimen yläkertaan. En hirveesti jaksanut alkaa asennella sitä tohon varsinaiselle tasolle, joten noi Aku Ankat hoitaa ihan hyvin tason virkaa. Samalla voisin tosin pitäis keksiä, mitä tehdä noille kaikille lehdille. Extrat ja Iinekset haluaisin säästää, mutta noilla muilla en kyllä tee mitään. Täytyy keksiä joku paikka mihin heittää ne. Paperiroskis varmaan lopulta paras vaihtoehto, kuka tollasia enää edes ostaa, kymmenen vuotta vanhoja Akuja....