Avautuminen

Tiedättekö sen tunteen, kun pää on ihan sekaisin. Enkä nyt tarkoita sekaisin alkoholista tai ylipäätään mistään päihteistä. Vaan sekaisin tunteista, ajatuksista. Ne vaan pursuaa yli ja ainoa mitä kykenet tekemään, on juosta eteiseen, heittää ensimmäiset ulkovaatteet päälle ja rynniä ulos ovesta, ikäänkuin hengittämään.  Pihalla sitten kävelee ihan raivona, tyyliin hysteerisesti, ottaa juoksuaskelia kotiportailla. Koittaa vaan löytää jotain järkeä järkkyneeseen mieleen.

Tätä tehdään ihan kamalasti leffoissa ja tv-sarjoissa. Oikeasti, aina jossain kohtaa jonkun hermo ei kestä ja se lähtee pihalle raivon tai jonkun vastaavan vallassa.  Pidin sitä aina ennen jotenkin tosi epäaitona, tyyliin kuka saa tollasen tunnekohtauksen ja oikeesti tekee noin, kunnes kerran vuosia sitten oikeasti tein noin. Se oli jännittävää. En ole tehnyt noin sen jälkeen, mistä voidaan siis päätellä, että mieleni ei pahemmin ole järkkynyt, ainakaan niin paljon.

Tässä välissä haluaisin muistuttaa äitiä ja mamia, että älkää nyt kuvitelko, että meikäläisellä on joku hätä, yritän vain saada näistä postauksista vähän jännempiä ja se ei onnistu ilman vähän syvempää kaikuluotausta.

Jostain ihmeen syystä toi tunne kuitenkin tuli mun mieleen tänään, kun lähdin vähän nopeammalla temmolla (en pakollisella kiireellä, se on eriasia) ulos. Jotenkin se iskeytyi meidän portailla mun mieleeni.  Ja jostain käsittämättömästä syystä kaipaan sitä. Tai mä haluaisin kokee sen taas. Enkä halua olla mikään negatiivisten ajattelijoiden kuningas, koska sitä on tässä ympärillä ihan liikaa, sillä ton fiiliksen voi yhtä hyvin aiheuttaa myös positiiviset tunteet.

Ja se sitten tästä päivän diipistä materiaalista.

"Valitin" hetki sitten, kuinka äiti aina tunkee mun kanssa kattomaan teeveetä, ja sitten mua ärsyttää, kun se ei ymmärrä henkilöistä ja kyselee multa. Onneksi tässä(KÄÄN) asiassa äitini ei ole poikkeus ja samaa on havaittavissa myös muiden perheissä (luojan kiitos). En oo ehkä kertonut tätä äidille, mutta sen lisäks, että toi juonikuvioiden selittäminen on pepusta, mä tykkään sellaisesta omasta rauhasta, koska mä yhä edelleen keskustelen tv:n kanssa. Ihankun ne hahmot kuulis kun valitan täysiä, että WHAT ARE YOU DOING ARE YOU IDIOT PLEASE DON'T GO THERE FUUUUCK SERIOUSLY GET A LIFE NOOOOOU DON'T DO IT BYHYYWHY WHY WHY WHAT I LOVE YOUU ja niin edelleen. Mun tv:n katselukokemus kärsii, jos en saa avautua tähän tyyliin samalla kun katon.