Otettiin tässä yks päivä äidin kanssa kuvia, pohjimmaisena tarkoituksena saada mun CV jotenkin edustuskuntoon, kun vanha kuva ei näytä minulta enää ollenkaan. Piti naamioida hiuksetkin noin, että jos ja kun ens viikolla menen niitä kampaajalle saksimaan, mut silti voi vielä tunnistaa kuvan perusteella. Äiti valitti lopulta, että näytän aina joka kuvassa ihan samalta, joten vedin sitten perusilmeeni (eli ton "ei vois vähempää mikään kiinnostaa"), että jotakin vaihtelua hehe.
En voisi muuten yhtään enempää vihata työhakemusten tekoa. Tai siis kertokaa minulle, minkä hiton takia ensiksi pitää vääntää hikihatussa CV edes jotenkin sinnepäin wordissa, jonka jälkeen täytät työhakemuksen nettilomakkeella, johon sun pitää käytännössä erotella koko CV niihin valkoisiin laatikoihin. Ja lopulta pistää vielä liitteeksi se CV. Ja itse hakemus koostuu kahdesta kysymyksestä (joista yksi ei edes ole kysymys) "Kerro itsestäsi" "Miksi olisit sopiva tähän työpaikkaan". Ja kirsikka kakun päälle, että itseään ei saisi toistaa. Lopulta on varmaan ihan samantekevää, mitä tämän henkilön CV:ssä lukee tai miltä hän näyttää, kun hänet todennäköisesti karsitaan jo roskakoriin vähäisen työkokemuksen perusteella. Great. Tuntuu välillä vaan niin turhalta kirjotella niitä hakemuksia jollekin robottilomakkeelle jolla on varmaan jokin matemaattinen kaava, jolla karsia tietyt hakijat pois.
(Varsinkin kun ne pirun mautot ja pikkuautot jaksaa yhä parkkeerata lähes meidän portille (vaikka se onkin teoriassa sallittua...), että minä en pahimmassakaan virhetapauksessa mahdu kunnolla peruuttamaan meidän valtamerialusautolla pihaan tukkimatta tien molempia kaistoja keskellä ruuhka-aikaa.
Olen oikeasti ihan todella todella todella lähellä
a) hakata tohon aidan viereen sellaista jäätävää liikennevaroitusmerkkiä, jossa lukee isolla, että JÄTÄ TÄHÄN 4 (MIELUMMIN 5) METRIÄ TYHJÄÄ, ETTÄ VALTAMERIALUS MAHTUU PERUUTTAMAAN
b) pölliä jostakin petonipossuja ja poliisinteippiä, ja tehdä tohon pysäköinnistä yksinkertaisesti mahdotonta xD
c) mennä yksinkertaisesti Norssin aamunavauksen jälkeen riehumaan kuulutusradioon (kun vahtimestarikin tuntee mut #vanhempainyhdistysaktiivintyttärenä) ja aloittaa kuulutus jotenkin näin "Voisiko joka ikinen mopoautokortillinen tai ajokortillinen ihminen tukkia nyt suunsa, irrottaa katseensa ipadista ja kuunnella, minä tiedän että te ette haluaisi kuunnella, mutta pliis. Ex-norssilaisena haluaisin vain esittää pyynnön, että voisitteko jättää minulle tilaa peruuttaa pihaan....")
Ja takaisin aiheeseen. Minusta se ekaluokkalaiset ovat niin hitsin söpöjä. Eilenkin katselin, kun kaksi tyttöä meni suojatien yli. Ne jäivät odottamaan tohon keskikorokkeelle, mikä oli ihan fiksua kun vallitsee kuitenkin normaali talvikeli. Normaali talvikeli on meidän perheessä on sellainen läpänaihe, kun radiossa selitetään koko ajan normaalista talvikelistä, vaikka ulkona ei olisi tippaakaan lunta ja vettä sataisi taivaan täydeltä. Autoa ei näkynyt missään hetkeen, joten sen on täytynyt olla tosi kaukana. Mutta pisteet silti tytöille, etteivät juosseet yli, koska eikö tämä Tampere tunneta nykyään jalankulkijoiden luvattuna hautausmaana? No, kun tämä auto sitten vihdoin saapui näkyviin ja pysähtyi päästämään tytöt yli (taputuksia), ne molemmat tytöt nostivat autolle kättään. Oh. Ihan vääntyi suu kyllä hymyyn.
En nyt mikään pyhättöihminen ole itsekään, en lähimaillakaan, mutta heijastinliiviä käytän ja autoille morjestan (ja vaihtoehtoisesti autoilijana otan jalankulkijat huomioon, voisin tehdä tästäkin postauksen) jos ne tien yli päästää. Minusta kaikkien pitäisi morjestaa. Tämä luvattu hautausmaa-trendi varmaan vähenisi, jos jalankulkijat ja autoilijat osaisivat ajatella toisiaan samanarvoisina ja esimerkiksi morjestaa toisiaan tai jotain.
Ja pahoittelut, en tiedä mistä tätä juttua nyt lentää tätä tahtia ja tällä tyylillä :D Joskus itseään ei vain voi hallita. Säästän jotain vähän seuraavaankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti