Kuvapläjäystä tulossa kera >20 kuvaa. Äiti ja isä tutki matkan aikana intensiivisesti karttaa ja yhtenä päivänä ne löysi hiekkarannan kuvan kartalta. No, arvatkaa vaan oltiinko me sitten pian matkalla tähän hiekkarantamestaan nimeltä Pasir Ris (okei olin ihan sekaisin ilmansuunnista siellä) joka sijaitsi jossain pohjoisen ja itäisen Singaporen lähimaastossa :D Toisin sanoen se oli metron päätepysäkki ja syrjäkylä, koska muuten aina täydessä metrossa oli loppupäässä vain noin paljon ihmisiä :D
Päivä oli vähän sateinen, tai ainakin se ennusteli sadetta, mutta tuolla Pasir Risissä aurinkokin näyttäytyi, eli siellähän oli vallan mukava sää. Me eksyttiin sitten harhaileen jonnekkin ihan kuolleeseen kaupunginosaan :D, oli pelottavaa olla oikeesti ainoot turistit siellä. Nähtiin joku jäätävän kokoinen lauma koululaisia, jotka oli ollu ilmeisesti jollain virkistyspäivällä rannalla. No, löydettiin sit vesipuistokin ja sitä kautta rannalle. Oikeesti en voi sanoin kuvailla miten kuolleelta toi paikka näytti. Se ei oikeesti ollu sitä oikeesti, mutku olin jo tottunu siihen Poren keskustaan niin... :D
Tää on mun mielestä ehkä paras varoituskyltti mihin oon koskaan törmänny :D Siis mun mielestä myös ihan aiheellinen, koska hei. Kuka nyt haluais kookospähkinän päähänsä?? Noita palmuja oli meinaan tolla rannalla aika hullun paljon.
Ranta oli ehkä jollain tasolla kämänen, siellä haisi kuollut kala ja silleen, mutta toisaalta se oli hyvin mukavaa, kun ei ollu muita turisteja missään ja tuolla nyt pysty kumminkin ihan hyvin oleileen ja oli lämmintä (OFC :D) ja sillee. Tosta kulki myös laivoja kauempana olevaan Sembawangiin (kirjoitin sen kyllä nyt varmaan väärin), siis satamaan vai olikohan se telakka, johon Isäkin on joskus aikoinaan laivalla huristellut :D
Sää oli pilvinen, mutta jostain kumman syystä äiti onnistui POLTTAMAAN itsensä maattuaan kymmenen MINUUTTIA pilvisessä säässä. Ihmeitä näytti toi päiväntasaajan aurinko tekevän kaikille muille paitsi minulle. Sain kuulla kalpeasta naamastani n. 103958 kertaa enkä ymmärrä miksei se ruskettunut :OO
Sanoinkin jossain aikaisemmassa postauksessa kertovani vähän lisää tästä kookospähkinästä. En oo tienny, että ne on pehmeitä. Tai ainakin kaikki mitä tuolla oli, oli pehmeitä. Eli toisin sanoen ärsyttäviä rikkoa. Mutta toisaalta minulle välähti, miten esim. joku apina saa noi niin helposti auki :D
Hain siis kookospähkinäplantaasilta yhden hyvännäköisen pähkinän ja aloin julmetusti hakata sitä johonkin hieman terävämpään kiveen. Ihan vain siksi etten ollut ottanut kunnon viihdykkeitä mukaan kun en uskonut että me oikeasti oltaisiin jossain rannalla. Tosin parempi tutustua yleishyödylliseen asiaan mielummin kuin lukea jotain koulukirjaa. Oli kyllä työn ja tuskan takana, kuorta oli ihan hullun paljon, mutta loppu hyvin kaikki hyvin sain pähkinään reiän ja sain mehut valutettua pois. JES, mä voisin siis selvitä viidakossa ilman vasaraa ja nauloja :D
Lentokenttä oli ihan lähellä ja uskonkin bonganneeni kerran Airbus a380 lentokoneen :D Arvatkaa vaan kuinka iloinen siitä olin. Wow, näin sen livenä lennossa! :D Siellä oli myös menossa joku vähän Survivor tyyppinen kisa ja sitä oli kyllä hyvin hauska kattella :D Noi joukkueet rakensi siis lautat itellensä ja meni sitten hakeen tuolta vedestä jotain poijuja.
Vähän väsytti :(
Seilattiin sitten tällä samaisella metrolla lähes toiseen päähän saarta, Jurong Eastiin. Sää oli muuttunut kovaksi sateeksi tai ainakin super epävakaiseksi ja mä olinkin sitä mieltä, että painun metrolla takaisin keskustaan kun ei tuolla ollut oikeen mitään. Äiti ja isä ei päästäny mua yksin metroon (hei daa..) ja näimpä pitkästä aikaa äidin pikkulapsi kiukuttelua kun hän halusi säästä huolimatta lähteä Lintupuistoon joka oli _ihan_ metroaseman "lähellä". Isä ja minä vastuttettiin mutta minkä sille voi kun äiti tarpeeksi kiukutteli.
Se oli kyllä ihan hieno paikka ei siinä mitään, mutta sade laski sinänsä tunnelmaa, että kun me mentiin sinne oli ihan normaali sää semmoinen pilvinen, mutta about 10min päästä alkoi semmonen jäätävä kaatosade joka ei loppunut ollenkaan, joten siks kuvat on tuolta vähän vähäisiä ja ne linnutkin oli piilossa eikä niitä siinä sateessa jaksanu alkaa ettiä. Meillä OLI mukana sateenvarjoja, mutta arvatkaa vaan oliko ne meillä mukana?? Kuljin sit pyyhe päässä tuola, kamera oli vähän vaarassa kastua kun ei reppukaan oikeen mitään vettä pitänyt. Okei tästä päivästä viisastuttiin niin, että ne kulki aina mukana :D tosin niitä ei tarvittu enää kun kerran tän jälkeen.
Löysin kuitenkin kavereita, pinguja<3. Vähän mä haluan tavata ton isoimman pingviinin, toi on varteenotettavaa peliseuraa ja näyttäisin sen rinnalla laihalta :D:D
Vaatehuonefilmaus (Y).
Iltasella lähetiin itse "keskustaan" ja jaksoin ihmekyllä panostaa myös pukeutumiseeni. Sade oli jo illalla lakannut onneksi :) Tuo matalampi hotelli näkyi siis meidän ikkunasta, mullekkin olis käyny et se uima-allas olis ollu tuolla melki ylimmässä kerroksessa... :D Toi ylempi kuva facebookistakin tuttu on otettu meidän hotellin takapihalta jos sitä nyt semmoseks voi kutsua. Käytettiin sitä useasti koska a) lähellä oli halpa Far East Plaza b) siitä oli lyhempi matka metroon
Mun uus kaveri, olisin ottanu mieluusti mukaan jos niitä ei olis betonisoitu maahan kiinni :( Alemmassa kuvassa esittelen tyhjää metroa koska se oli harvinainen näky. Äiti tosin onnistu feilaan kuvan ekaks, koska se mietti ihan liian kauan ja sitten jostain ihmepaikasta mun taakse kuvaan ilmestyi kaksi muuta ihmistä. Tuntuuko musta vaan vai näyttääkö mun vasen pohje n. 2000 kertaselta tohon oikeeseen verrattuna?
Rakastuin tosiaan forever21:seen. Noi kaikki vaatteet. Olisimpa miljonääri, koska noh. Olisin voinu ostaa jokaisen noista <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti