Can't say those words tonight

 Voi helkkari onko mahdollista että mä neljättä päivää kidun tätä hemmetin ärsyttävää nuhaa täällä sohvan pohjalla >.< Eilen kaiken kukkuraks multa lähti ääni, kun jouduin vakuutteleen toista tuntia sitä, että Kaisa ja Iiris ei ole rumia ihmisiä ja heistä saa hyviä kuvia, heillä on elämä ja he ovat hyviä kaikessa. Jos kaikilla ihmisillä olisi hyvä itsetunto, minulla voisi olla myös ääneni. (Kaisa ragepekka tuli nyt valittaan että en eilen sitä joutunu vakuutteleen mutta jos lasketaan kaikki ne muut kerrat tässä elämässä kun oon niin joutunu vakuutteleen niin se on varmaan enemmän kun oon istunu koulussa.) Aamulla mä olin vielä menossa kouluun ja meninkin, mutta pian matikan tunnin alettua tajusin, että ei tästä tule mitään. Olis tehny koko ajan mieli yskiä, ääni oli pelkkää pihisemistä ja onnistuin myös saamaan nenäni "rikki", niin että koko nenäliina oli ihan punainen... Hieman ärsyttäväähän tämä on, kun pää ei ole kipeä, eli aivotoimintani on aivan täydellistä, mutta alati valuva räkä estää normaalin elämisen.
Lisäksi olen joutunut kippaamaan desikaupalla teetä, joka ei todellakaan lukeudu suosikkijuomieni listaan, mutta minkä sille mahtaa kun mitään muutakaan lämmintä ei ole saatavilla...

Roskikset pursuilee nenäliinoja ja lähetin äitin apteekkin hankkiin mulle vähä strepsilssejä :) Kaula on voideltu vikillä ja jostain kumman syystä myös sipsipussi on lähietäisyydellä sohvasta. Jotain hyötyä tästäkin lagaamisesta on (ei, en ole avannut vielä koulukirjoja, älä edes kuvittele...), sillä kun ei facebookissa ole ketään kelle jutella, voin rauhassa surffata youtubessa ja kuunnella ihania lauluja ja yrittää etsiä uutta blogilukemista (huonoin tuloksin).
Eipä mulla tässä muuta, mä pidän tän päivän turpani kiinni ja en tee mitään. Vihaan tätä vallitsevaa äänettömyyttä.