Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2011-02-04

Saisinko aikaa jos vain haluisin?

On suuri mahdottomuus saada vuorokauteen lisää tunteja. Se ei hyödytä, koska ei sitä aikaa saa lisää, vaikka haluaa. Maapallo on niin tyhmä, että se pyörii just niinku haluaa. Olisiko kivaa elää 20. maaliskuuta ja sää olis sellanen kun heinäkuussa? Joo, sitä mäkin :D


Mutta yksinkertaisesti; aikaa on liian vähän. Elämä on lyhyt. Siksi sanotaan, että elä aina täysillä ja tee kaikkea mitä haluat yms. Ei se mene niin. Ihminen saa hermoromahduksen jos oikeesti tekis niin. Minä olen hyvä esimerkki. En ehdi tehdä kaikkea ja sitten potuttaa ja kaikki on huonosti ja huoh. 
Sanotaan, että pitää urheilla ja olla hyvässä kunnossa. Sanotaan että pitää olla hyvä koulussa ja panostaa kouluun. Sanotaan että pitää olla aikaa kavereille. Sanotaan että pitäisi kokeilla kaikkea uutta. Sanotaan että pitää harrastaa. Sanotaan että pitää rentoutua päivisin. Sanotaan että pitää mennä aikaisin nukkumaan. 


Hei. Ei tässä ole mitään järkeä. Ei se ole mahdollista. Nytkin. Istun koneella kirjoittamassa tätä, koska halusin välttämättä jakaa tämän teille, jotka tänne eksytte (varmaankin blogini ainoalle lukijalle, Evalle:)<3:D) Ajattelin koulun jälkeen tehdä minätyötä, mutta iiris tarvitsi apua, joten autoin häntä. Sitten menin ylös ja aloin harrastaa. Aloin nimittäin kutomaan neliöitä. Koneellekkin tuleminen oli vaikeaa, koska niistä puikoista oli vain niin vaikeaa päästää irti. Nyt huomaan kellon olevan kahdeksan. En ole tehnyt mitään järkevää. Koulussa sentään oli liikuntaa mutta ei sekään mitään auttanut, kun äsken söin jäätelön. Ja muistin juuri, että ei mitään. Eva voit kysyy mesessä jos tahdot. Mutta ei oo mitään kummallista :D Ja ehkäpä nyt olisi oikea aika pitää rentoutumishetki ja istua ja olla vaan. Mutta ei. Ja nyt, koska istuin äsken yläkerran sohvalla kutomassa huomasin, että missasin juuri Miehen Puolikkaat. Miksen vain pistänyt niitä nauhalle? *hakkaa päätä seinään* 
Voisin oikeasti luopua telkasta. Tai ainakin jostain. Koneen pidän.


Huomenna on kiva päivä. Pääsen jutteleen Törröselle, jes. Kerrankin pääsen valittaan, kuinka surkea toi koulu oikeestaan onkaan. Jippii. Sitä odotellessa. Ja joo. Keksin. En mitään. 


ps. mulle tuli tänään toinen Suuri Käsityö. Voisin vaikka hankkia sitä kaavapaperia. JA HEI! Olihan tässä jotain positiivistaki. Melki unohdin. Eilen tein "uuden" hameen ginan farkkumekosta. Siitä tuli jännä. Please, welcome kesä!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti