Ei oo aikaa pelätä ja miettiä hintaa, tämä on jo maksanut liikaa

Heräsin eilen ennen seitsemää ja hiippailin vähin äänin ulos kamera kourassa. Suunnistin ehkä hieman tylsästi mattorantaan, mutta en olisi pidemmällekään päässyt kun auto oli ihan jäässä, ja halusin ehdottomasti johonkin rantaan. 

Valitin loppuviikosta töissä, kuinka auringonnousut on niin kauniita ja ärsyttää, kun en ikinä jaksa mennä niitä kuvaamaan. Mulle aamuvuoroissa on jo hetken aikaa ollut parasta auringonnousu. Se kun kahdeksaan mennessä saat ihailla punertavaa taivasta moottoritiellä, tai katsoa järven päällä olevaa usvaa ja aistia syksyä. Puoli kuuden aamuissa päivä käynnistyy kunnolla vasta, kun kirkkaan oranssina loistava aurinko pilkottaa puiden takaa suoraan silmiin. 

Eilen päätin ryhdistäytyä. Ei niitä auringonnousukuvia saa, jossei jaksa uhrautua. Kuvaan nykyään ihan minimaalisesti ylipäätään siihen verrattuna, mitä ennen kuvasin, joten oli kerrankin kivaa mennä oikeasti kuvaamaan jotain tositarkoituksella. Alla auringonnousu kuvattuna aamuseitsemästä kahdeksaan. Kronologisessa järjestyksessä. Ei voi kyllä muuta kuin ihailla tota värimaailmaa. Kannatti herätä.

 Mulle piti aamulla seuraa vain sorsat, jotka ei mun suurista ponnisteluista huolimatta suostuneet kovinkaan moniin yhteiskuviin. Istuskelin kaivonkannella ja tutkailin flightradarista lentoja. Ellu lähti kanarialle, Siiri amerikkaan. Taivaalla näkyi neljä kullankeltaista vanaa, koneita matkalla ties minne pallon toiselle puolelle.

Kun palasin kotiin kuvausreissulta, lähdettiin käymään Hulluilla päivillä. Löysin kirjan, sanoin aikaisemmin snapchatissa, etten sitten kyllä sorru yhteenkään, mutta koska Camilla Läckbergin toinen dekkari hintaan 3,90€, en voinut jättää kauppaan. Hamstrasin myös yhden uuden kuohuviinilasin, vaikkei se aivan täsmääkään siihen vintissä olevaan sarjaan. Pikkujuttuja. Saman merkin tuote se kuitenkin on, ja oli niin kaunis riikinkukkolasi, että en voinut olla ostamatta. Herkussa mentiin äidin lompakon voimalla eli säästyi vähän menoja taloustutkimuksesta. Päivällä syötiin kasviskuskusta ja kanakastiketta. Oi nam.

 Letitin tänään taas ihan kamalasti ihmisten hiuksia. Aamupäivällä tein Evalle jälleen Sanni-kampauksen. Illalla menin tekemään Meerille Sannit kuudella letillä ja Katrille tein pari ranskalaista. Haluaisin kyllä oppia kaikkia uusia letitystyylejä, täytyy vissiin sukeltaa youtuben ihmeenliseen maailmaan niitä opettelemaan. Hiusmallia kaipaisin, ja käännän tässä kohtaa katseeni Heliin ;). Saa muutkin kyllä ilmoittautua, kunhan hiukset ei oo liian pitkät ja täynnä pyörteitä. Ainakaan näin alkuun.

Heräsin sunnuntai-aamuun vasta yhdeltätoista. Ei sitä siis oikein voi enää aamuksikaan kutsua. Nyt mulla on jäätävä kakunleipomishimo. Haluan täytekakun. Haluan koristella kakun. Haluan pursottaa siihen kermaa. Haluan näpertää käsilläni. Haluaisiko joku näin sunnuntain kunniaksi kakun kymmenellä eurolla :D Miksi kakussa pitää olla kaloreita. Äiti leipoi juuri pullaa ja juustokakun. Miksi minä en saisi tehdä kakkua. Oikeasti, ottaako joku huomenna täytekakun vastaan jos teen sen tänään? Alan olla tosissani.

Näihin syysaamuihin, kuviin ja tunnelmiin. Hyvää sunnuntaita kaikille!