Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2015-03-23

Niin kesä saapuu jo uus, kukkien uus ihanuus

 Palataampa nyt näihin tuhansien kilometrien päässä otettuihin kuviin vielä vähäksi aikaa. Muutaman postauksen verran olisi vielä kuvia näytettäväksi joten tiputellaampa näitä aina johonkin väliin! Jos ei kuvista muuta hyötyä, niin voimme kaikki yhdessä nostattaa matkakuumetta. Ensimmäinen kuva taas vaihteeksi eräästä liian suuresta ja kalliskauppaisesta ostoskeskuksesta, mutta nähtävyytenä ihan hieno. Niin ja jos joku ei päässyt kärryille ensimmäisestä ostoskeskuksesta, että missä maassa ollaan, niin Singaporessapa tietenkin.
 The BreadTalk on paikka, jota en vain voi välttää tuolla suunnalla matkatessani. Noi kinkkusämpylät on niin ihania *sydänsilmä*. En ymmärrä miten ne voi samaan aikaan maistua makealta ja suolaiselta, mutta hyviä ne ovat. Puhumattakaan donitseista... Mmmmm....
 Tässä kyseisessä Coffee Beanissa keskustelin henkevästi sen sveitsiläisen (vai itävaltalaisen :O en muista enää) miehen kanssa. Ehkä hieman huvittavaa, mutta muistan parhaiten kyseisestä keskustelusta, kuinka miekkonen neuvoi mulle, miten päästä ilmaiseksi sen hotellin uima-altaalle :D Se hotelli vaikutti kyllä kunnon ökyhotellilta, että olis kyllä varmaan pitäny kokeilla uima-altaalle tunkeutumista...
Loppuun vielä pari kuvaa mun majoituspaikasta. Tai siis ovesta, käytävästä ja vessasta. Kaikesta tärkeästä. Sänky ja resepsuunin kuvaaminen on niin turhaa (:D). En tiedä paljonko hotelli normaalisti maksaa, enkä oikeastaan ole varma paljonko itsekään maksoin siitä. Hmm... Mutta kuitenkin se oli Singaporen hintatasoon nähden edullinen ja verrattuna moniin muihin hotellihostelleihin, sängyt oli hyvin yksityisiä. True-reppureissaajat toki saisi halvemmallakin sängyn, mutta en ollutkaan true-reppureissaaja. Parasta oli käytävän päässä näkyvä vessa, jossa oli ikkuna auki yötä päivää eräälle parkkipaikalle :D Ja siis se ikkuna oli seinän kokoinen, ei mikään tuuletusikkuna nurkassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti