Tänään on tiistai ja tiistai tarkoittaa sitä, että ystävilläni on nyrkkeilypäivä. Lähdin siis yksin, kuvitelkaa yksin!, käppäilemään tuonne Suomen 3. vaarallisempaan kaupunginosaan :O Aika hiljaiselta siellä kyllä näytti. Yleensä kun Kaisan kanssa olen kävelemässä niin saa vaikka mitä sekoilla eikä ketään näy missään. Nyt kuitenkin aina kun olin alkamassa lauleskella yksinäni niin aina jostain ilmestyi taakseni joku hemmo. Päädyin lopulta Pahiksen luisteluradalle tanssahtelemaan tyhmän näköisenä ihmeenlisiä piruetteja ilman luistimia. Saatuani tarpeeksi siitä, lähdin kiertämään Pahalampea ja Viinikanpuiston ja koulun pihan kautta kotiin. Niinkuin aina.
Mä en tiedä oonko jossain kasvamisvaiheessa tai jotain, mutta mulla on ihan järkyttävän suuri ruokahalu kokoajan. Voisin syödä vaikka hevosen, tai norsun. Ihan oikeasti :D Hihih. En muista kerroinko jo tossa äsken, että saatiin lukion ainevalintakortit ja sain myös välitodistuksen, vaikken oo kyl semmosia pyydelly mutta eipä mitään siinä :D Onhan se hyvä olla varalla kun tässä on aikaa huimat viikko 5pv aikaa miettiä se paikka minne on hakemassa.
Olen taas innostunut pianon soitosta. Sitä on niin mukavaa pimputtaa. Ei sillä sormijärjestyksellä tai nopeudella oo niin väliä, vaan sillä, että sitä on vaan niin mukava kuunnella. Omaan soittoaan siis. Kuulostaa itserakkaalta, mutta ei, tässä tapauksessa se EI ole. Se on hienoa kun voin huvikseen soitella, se oikein soittaminen tai miten soittaa ei oo niin tärkeää, voi soittaa kaikkea vaan. Ei sekään oo tärkeää, soittaako kahdella kädellä ja oikeilla sormilla. Voi soittaa ja säestää soinnuilla. Ei tarvi soittaa mitään beethoovenia, vaan voi soittaa sellasta, mistä ite tykkää.
Ja joo, tässä kohtaa aloin ettia musta jotain kuvaa, missä soittaisin pianoo, mutta järkytykseks en löytäny yhtäkään. Mihin ne on kadonnu. Tiedän meinaan, että sellasia kuvia on otettu...
Multa oli hukassa yks laulaja, jota kuuntelen satunnaisesti spotifyssä. Oikeastaan silloin, kun sitä siellä mainostetaan. Päivällä mulle tuli kauhee blackout. En muistanu sen nimee ollenkaan. Sitten yhtäkkiä. Se vaan tuli mieleen! :D Kyseessä on siis Mikko Pohjola. Ja päässä toi nyt tämä. Kiitos ja kumarrus ja kohti kemian läksyjä. Onneks kello ei ainakaan oo ton verran. Mut onneks tein ne jo suullisesti niin osaan ne :)
"Katsees huokaa se niin nopeaa mut ihollesi ohjaa.
Luulis minun tietävän paremmin.
On niin helppoo antaa mennä vaan ja heittäytyä muistoon.
On ovi jäänyt auki ennenkin.
Anna mun mennä, mä paikkani tiedän.
Se ei ole täällä mä löydän sen vielä.
Ei enää tätä enempää.
Viimeinen katse se läpi minun kulki.
Se liikaa tuntui, sinustako luopuisin mä näin?..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti