Välillä keittää. Välillä ei.

On niitä päiviä, jolloin tuntuu, että asiakkaat yrittää ärsyttää tahallaan.

On niitä päiviä, jolloin tappokiire ei auta tähän ärsytykseen.

On niitä päiviä, kun haluaa vaan kotiin, ennenkun työpäivä on varsinaisesti edes alkanut, koska tulevan epätoivon näkee jo mielessään.

On onneksi myös päiviä ja asiakkaita, jotka saa hymyn huulille, ja jotka saa kaikki vanhat ärsytykset vaan unohtumaan ja kiireenkin siedettäväksi.

Tänään oli kyllä sellainen päivä, että ei terve. Pitikin mennä aamulla toivomaan, että ehkä tämä sade pitää ihmiset poissa ja hetkeä myöhemmin puhua tauolla, että "Joo ei oo meno sellasta kun Häijäässä". Eipä. Aamulla oli tyyliin pimeämpää kuin syyskuisenä yönä kiitos yberpaksun pilviverhon, meillä on myös yks valo (sopivasti kassan yläpuolella) rikki, joten pimeys tuntu ehkä vielä pahemmalta. Tupakkakuorma tuli harvinaisen aikasin, mutta sitten sitä taas vaihteeksi tulikin ihan urakalla. Karkkiakin tuli ihan jäätävästi normaaliin verrattuna. Sitten tuli öljy- ja bensakuorma. Ja sitten tuli ihmiset. Mä en kerennyt oikein millekään tauolle, hommaa oli ihan perkeleesti, juodakin unohdin, koko ajan menossa. Yritä siinä nyt samalla täyttää pullia esille, keittää kahvia, olla kassalla, purkaa kolmea kuormaa, pyyhkiä pöytiä, tuoda tiskiä, myydä kaasua jne samaan aikaan. Se pahvin määrä niiden pakettien purkamisen jälkeen oli kyllä sellanen, että en oo toista nähny hetkeen :D

Mulle päivän pelastus ja piristys oli, kun vuoron vaihtuessa iltavuoro kysyy multa ihan ihmeissään, että mikä toi on ja osoittaa postia. Toteen sitten siihen, että no postit tietysti, en oo kerenny mihkää toimistoon viemään (saatikka katsomaan), ymmärrät varmaan. Sit iltavuoro jatkaa, että mitä ihmettä että onko toi sun. Ja jatkan taas, että mitä sää nyt höpötät, mikä mun, se on siis päivän posti?? Ja sitten katon sitä kuorta ensimmäistä kertaa koko päivänä (vaikka kädessä olin sitä pitäny jo monesti :D)

 Ja olin silleen MITÄÄÄÄ :DD. Olisin ihan varmaan päivän kiireissä vaan heittäny koko kuoren toimistoon lukematta sitä sen tarkemmin, mitähän pomo ois tuumannu avatessaan :D

Mä siis lähetin yks päivä erään neste-kortin postissa omistajalleen. Lupasin tälle tyypille sen puhelimessa, kun hän oli sen vahingossa meille jättäny ja ei asunu lähelläkään Lempäälää (siis oikeesti sen postinumero oli aivan hevonkuusessa :D). Kun kysyin asiasta puhelun jälkeen töissä, vastaus oli lähinnä, että joo no ei me varmaan ehkä mahdollisesti tuskin lähetetä. Selvitin si osotteen netistä ja pistin postiin pahottelujen kera, että kesti yli viikonlopun ja että tulee tälleen normipostilla, kun olin tietenkin unohtanu osoitteen työpaidan taskuun ja viikonloppu oli vapaata. Odotin, että ehkä se vastaanottaja hymyilee sen nähdessään, mutta tää oli kyllä niinkun jo aikamoinen piristys mulle, yllätys suoraan sanottuna. Että tollasia ihmisiä on vielä oikeesti olemassa. Jo pelkkä toi kirjeen lähetys ilman mitään rahaa olis saanu mut kyllä jo ihan sydänsilmäileen.