Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2011-01-26

Paratiisiin on matkaa.

Heeeei :) Jospa tässä kirjotuksessa olisi tänään vähän enemmän järkeä kuin eilen (Mitä nyt kyllä epäilen...) Eilisestä vielä sen verran, että oli Norssin lukion info-ilta. Miks tää on nyt niin vaikeeta? :o Seiskalla ajattelin että joo, norssi on kiva paikka kyl mä sinne meen lukioon mut nyt en tiedä mitään. Tää kolme vuotta mitä siellä ollaan nyt säädetty on ollu oikeestaan aika pitkä aika, vaikkei sitä välttämättä tajua.
Oikeestaan siellä on ihan kivaa, kyllä mä tykkään niistä opettajista ja eniten siinä houkuttelee se matka. Jaksaisinko tosiaan lähtee jonnekkin huitsinvammaan kouluun, koska nää aamuherätykset ei todistetusti oo mun juttu ;)
Toisaalta taas, jotenkin mua ärsyttää siellä kaikki ja jos meen sinne lukioon, en tiedä tunnenko olevani lukiossa. Ja se tuntuu hassulta olla siellä, kun muut kaverit ei enää oo. Toisaalta olis kivaa olla siellä, kun Meeri ja jopa Siiri tulee sinne. Miks mun on aina pitäny asua niin lähellä kaikkee, että kauan meneminen tuntuu nyt tosi vaikeelta.
Koulussa voi näköjään olla myös kivaa. Nojoo, on siellä vieläkin, just toissapäivänä saatiin makeat naurut ruokalassa, kun ollaan niin tyhmiä. Tai siis, eihän meidän mielenterveydentilaakaan sovi unohtaa :D Vuosi sitten meillä oli kuvista, ja valokuvasimme. Kuvissa piti kuvata omaa elämää tai jotain, eikö toi kuva kuvaakkin täydellisesti mun elämää. En tiedä, miks me haluttiin kuvata tollasia. Ehkä se on oikeesti mun elämä. Niin, huoh. Nää päätökset saa mut hulluks. Edelleeen. Miksi mielipide vaihtuu joka päivä ja koskaan en oo varma mistään?

Paratiisiin on matkaa. Aika paljon itseasiassa :D, toisaalta kesäisin kuvittelen oikeestaan olevani aika paratiisissa. Ei kouluhommia, ystäviä näkee usein, aurinko paistaa ja linnut laulaa, saa käyttää ihania vaatteita, ruskettuu jne... Talvisin oon siitä suunnilleen yhtä kaukana mun pluto auringosta. Ja nyt oon varmaan jo toisessa aurinkokunnassa, kun koko ajan on jotain mietittävää ja ongelmia päätöksistä ja yleensä elämästä ja huoh. Nojoo. Ilalla voisin alkaa selittää jostain muustakin kun ankeasta elämästä. Keksin tänään ATK-tunnilla jonkun aiheen mistä voisin pölistä ja joka ei liittyis mitenkään periaatteessa mun elämää mutta joo, tottakai unohdin sen. Niinkun aina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti