Jotain tahraamatontakin
Olen hulluna sinuun, mutta pelkään,
Että sua satuttaisin
En tiedä toista sinun laista
En yhtään rakastavaista
Miksi koskaan sinut kadotin?
Miksi minä aina sorrun yhä uudelleen ja uudelleen kuunteleen näitä rakkauslauluja? Ei niistä oo mitään hyötyä kun ei ajatuksia voi viestittää toisille ajatuksenvoimalla ja kun näitä kuuntelee yksin niin saa vaan lisää aina ANGST-miksei-mulla-oo-ketään-kohtauksia.
Miksi olen nainen, ja miksi on niin, että asioita periytyy vanhemmilta? Esimerkiksi olen perinyt äidiltä, ainakin osaksi, joka-aamuisen peilin edessä seisomisen ja vaatteiden vaihtamissysteemin, kun mikään ei näytä hyvältä. Hyvänä esimerkkinä voin kertoo esimerkiksi, että tää aamu oli taas yhtä tuskaa.
Miks musta tuntuu, että mikään ei sovi. Lopulta kun kouluun alkoi olla jo kiire, hylkäsin kaikki noi vaihtoehdot ja tyydyin harmaaseen pitkähihaiseen (Mitä mun päässä oikein liikkuu nykyään?!) ja turkoosiin "kauluspaitaan" Asu oli loppuenlopuks ihan mukava, mitänyt kainaloissa sellaset 1m x 1m hikiläntit:)♥
Ihii, pihalla on taas paljon lunta. Puut on ihan järkyttävän kauniita, joten tottakai piti kameran kanssa mennä pihalle heilumaan. Okei, myönnetään. Oon hidas liikkeissäni, joten alko jo hämärtään kun pääsin pihalle. (Idiootti(ko?))
Meidän pihassa on itseasiassa ihan kivasti jo lunta :) Nytkun vielä vähän lisää pakkasta niin aaah♥ Hanna Like It!
Tämäkin kuva on sellanen mistä tykkään! Ei toi taivas oikeesti ees näyttäny tolta!?! Ehkä oikeesti olin vaan niin sokee, tai sit tää kamera pilailee mun kustannuksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti