Muistan sen lauantain, kun sinut tanssiin hain, ensi kerran mä silloin sain

 Noniin, pitäisi varmaan nyt jotain henkevää tekstiä saada aikaiseksi, kun niin viime postauksessa vähän lupailin.

En päässyt Turkuun, joka tuntuu oikeastaan harmittavan kaikkia sukulaisiani enemmän, kuin minua itseäni. En välttämättä olisi kuitenkaan halunnut tietää, että kyseessä oli kaksi pirullista pistettä, mutta taas toisaalta onhan se nyt ihan hyvä tietää, ettei meikäläinen ihan paska siellä kokeessa ollut. Toisaalta taas kun en koe, että mulla on mitään varsinaista intohimoa yhtään mihinkään,

Nyt pitäisi jostain ihmeestä hankkia töitä. Tai sitten painua iltalukioon. Tai tehdä jotain muuta järkevää. Mulla ei oikeasti ole tällä hetkellä juurikaan sanottavaa, kun en tiedä. Äiti kyselee harvase päivä meikäläiseltä, että mikä se juttu on, mitä haluan. Ja siinä kohtaa napsahtaa pinnat ja sulakkeet päästä, luuleeko hän että olisin tässä tilanteessa missä olen, jos tietäisin mitä haluan.

Mutta nyt on vielä kesä, ja töitä ja elämäkin, joten en pahemmin jaksa murehtia.

 On ollut tosi kivoja päiviä tässä lähiaikoina, vaikka vapaapäiviä ei ole suotu kuin yksi. Ollaan oltu Ruusiksessa istumassa iltaa, hengattu ja ajeltu ympäriinsä ja ylipäätään vietetty kesää. Oon tykänny hirveesti kyllä, esim. kun oltiin ruusiksessa pitkästä aikaa isolla porukalla, ei sitä kyllä kotiin tehnyt mieli lähteä aikaiseen. Löydettiin eilen Helin ja Julian kanssa Suurjaosta 1€:lla ruusukimppuja, en vain voinut kävellä tämän tilaisuuden ohi. Täytyisi nyt vaan muistaa vaihdella vettä ja pilkkoa niitä ahkeraan.

Tänään on ollut taas melkoista vesisadetta. Onnistuin tällälailla heinäkuussakin huudattamaan autossa luistonestoa :D Vaikka en ajanut edes mitenkään kovaa.  Moottoritiellä oli jäätävä lätäkkö yhessä kohtaa, peitti siis käytännössä koko kaistan joltain kymmeneltä metriltä. Sade on ihan virkistävää, ainakin töissä, kun ei oo niin hitsin kuuma ja työnteostakin tulee jopa jotain.

Työmotivaatio on tältä päivältä kyllä kadonnut jo ties minne. Jostain syystä mielessä himottelee jo viikonlopun vapaat, vaikka toisaalta en odota niitäkään, kun sitten maanantaina alkaa piruvie kuuden päivän putki (ha ha, kuka ajatteli alkoholia?). Se putki onkin muuten aivan perkeleestä, en todellakaan odota innolla, lähinnä kauhulla ja poruilla. Sen selättäneenä ehkä sitten jo helpottaa. Kyllä kerran kesässä pitää tulla tää "mä en jaksaaa" -hetki, onneksi se siitä yleensä myös häviää aika pian.

Oon löytäny taas uuden lempparibiisin nimeltään "Muistan sen lauantain". Siinä on niin kiva kertosäe. Hyvä melodia. Jee. Nyt nukkumaan, palataan!