Haukottele niin, että korvat aukeavat

Selittäisin varmaan vielä ensikesän keskiviikkonakin kesätöistä, jos se olisi minusta kiinni. Ei kuitenkaan pidä kyllästyttää teitä näin kesän kynnyksellä ihan jokaisella työvastoinkäymiselläni, joita tuntuu joka päivä löytyvän aina vain lisää. Ei pitäisi "ylentyä" työssä ja saada vastuuta, tykkäisin niin paljon olla duunari vaan hahah. Ilmeeni oli kyllä aamulla näkemisen arvoinen, kun ensimmäinen asia, mitä kuulin töihin mentyäni oli, että "Hanna tilitäppä kassat". Loppuhyvin kaikki hyvin kuitenkin, ehkä vaan noin puolet asioista oli unohduksissa. Ja se niistä työjutuista.

Ellu toimitti eilen Tupperitilaukseni, johon siis käytännössä sisältyi oleellisena ostoksena tuo salaatti (tai no mikä hyvänsä ruoka) kippo. En vaan voinut sitä vastustaa, niin söpö ja myös hyvin kätevä. Se on sopivan kokoinen ja tuo erillinen kastikepurkki kruunaa kaiken. Tykkään hyvin paljon, ja uskon että tuolle tulee paljon käyttöä. Varsinkin, kun ylipäätään tykkään raahata ruokaa kaikkialle.

On pitänyt jo kaksi päivää mennä ruukkukaupoille, mutta en ole saanut aikaiseksi. Huomenna on _pakko_ mennä, koska kesäkurpitsat ja chilit ei kykene enää päivääkään kasvamaan niissä minimaalisen kokoisissa istutusruukuissa, joissa ne nyt kärsivät.

Väsyttää kuin hirvi. Ajattelin katsella euroviisujen toisen semifinaalin tänään, mutta taitaa mennä haaveiluksi. Hammaspesulle ja nukkumaan vaan. Herra Pötkylä on muuten osoittautunut myös erinomaiseksi dataustyynyksi. Ihanan tukeva, mutta pehmeä istua puoli-istuvassa asennossa.

Isä ja äiti sai tänään (taas) kohtauksen näistä mun lähtevistä hiuksistani, kun olin aamulla heittänyt vessanpyttyyn harjastani kaikki hiukset. Totesin, että tähän ei ole kuin yksi ratkaisu. Leikkaan kaljuksi ja ostan pitkähiuksisen peruukin. Kaikki ongelmat ovat poissa. Urheillessa ei tukka likaistu ja ompahan sitten isän mieliksi pitkät hiukset heh.