2015-03-07

Hei mennään meille jatkamaan, tää ei voi jäädä suudelmaan, nää hitaat loppuun nojaillaan

 Tällä reissulla hotellin lähimetroasema on ollut Nicoll Highway ja Bugis, joista on käytännössä kummastakin sama matka hotellille. On siis tullut pyörittyä vähän eri kulmilla kuin aikaisemmin, ei enää koko ajan Orchardia. Kävin siellä vain kerran. Aamulla oli hyvää aikaa tehdä jotain suunnittelematonta, joten menin kiertelmään metroaseman läheisyyteen. Läheisellä rannalla oli aika massiiviset kanoottisoutelut meneillään. En saanut selville oliko ne kenties kilpailut vai oliko ne vain koululaisia liikuntatunnilla vai mitä. Mieleen tuli kyllä elävästi kaikki kanoottisoutelut Kaisan mummulassa!
 En kyllä ymmärrä mikä näissä metroissa minua kiehtoo. Voisin seilailla jo pelkästään noilla metroasemilla monta tuntia vuorokaudesta. Keltainen linja, jonka eräs pysäkki tuo Nicoll Highwaykin on, on siitä erittäin mukava, että junan päissä on ikkunat, joista voi tirkistellä metrotunneliin. Onneksi en tänään ollut ainoa, joka seisoi junan päässä sydämet silmissä ja tuijotteli metrotunneliin :D Voisin selittää myös eräästä uudesta mielenkiintoisesta metrolinjasta täällä, mutta ette varmaan saisi siitä samaa irti kuin minä, joten skippaan sen nyt.
 Sain vihdoinkin aikaiseksi ostaa postikortteja. Työn ja tuskan takana se olikin. Tiedän tasan yhden postilaatikon sijainnin täällä Singaporessa, joka on suhteellisen kaukana keskustasta, joten en posteja sinne lähtenyt kiikuttamaan :D. Tässä oli siis pieniä ongelmia myös sen jälkeen, kun olin vaivalla löytänyt paikan, joka myy korttien lisäksi myös postimerkkejä. Nyt ne kuitenkin lopulta ovat laatikossa ja toivottavasti matkalla Suomeen.
 Päätäni on särkenyt ajoittain. Enkä tietenkään ole ottanut mitään särkylääkettä, vaikka niitä tuolla rinkassa olisi yllin kyllin. Niin tyypillistä minua...

Tänään suhteellisen hitaat (tietyissä asioissa) aivoni alkoivat miettiä mahdollisuutta kofeiinipäänsärystä. Olen ollut Singaporessa kolme päivää, ja joka päivä kitannut päiväkahvit ja iltakahvit. Thaimaassa päätäni ei särkenyt kertaakaan ja olen täällä esimerkiksi syönyt huomattavasti useammin ja ollut enemmän varjossa kuin Thaimaassa. Eli siis käytännössä jäljelle jää vain kofeiiniriippuvuus x) Alkaa taas iltakahvit kummasti kummitella mielessä. Onneksi ei paljon enää lomaa jäljellä, niin voin taas Suomessa erottautua kahvista, kun ei ole Starbuckseja (tai ainakaan minun silmäni eivät niitä näe x) tai coffee beaneja lähettyvillä x)...)
ps. Ja otsikko ei liity mitenkään tähän matkaan, kun joku tulee kuitenkin kuittailemaan jotain :D Tunnen teidät ystävät rakkaat. Se vaan soi just nyt spotifysta.

1 kommentti:

  1. Toivottavasti päänsärky hiipuu, voisit ottaa särkylääkkeen jaolla varjossa. Muista juoda vettä reilusti, jos on nestettä nuukasti elimistössä se voi aiheuttaa pään särkyä. Olet ollut jo niin kaun siellä lämpimässä ilmastossa , elimistö voi reakoida nesteen puutteeseen, pitää myös syödä ja huolehtia suoloista. Käy viileässä suikussa, ei kylmässä.Terveyttä ja hyvää vointia toivottaa Mami

    VastaaPoista