3rd time here and still loving this city

 Kun Thaimaan taakseen jättää, Singaporen edestään löytää. Tämä ei kuulunut suunnitelmiini vielä tammikuun alussa, mutta kun totesin lennon Krabilta Singaporeen helpoksi (ja halvaksi) vaihtoehdoksi, niin mikä ettei. Kolmas kerta täällä ja joka kerta tästä vain tykkää enemmän. En tiedä miksi, tässä on vaan jotain niin mehevää.

Tänään sain taas todistaa omaa lentokone (ja laiva) addiktiotani. Laskeutuessamme Changille näkyi rahtilaivoja alla vaikka millä mitoin ja olisin voinut tarkkailla niitä paljon pidempäänkin, kuin vain sen ohikiitävän hetken. Ilon päivä oli myös nähdä Royal caribbeanin laiva matkalla satamaan. Tiedättekö tulin siitä himo iloiseksi :D Pienet on meikäläisen ilot. Ai mitenniin tiedän, että se oli RC? No koska vapaa-aikani vietän bongaillen googlesta lentokoneita ja risteilijöitä. Lentokentälle laskeutuessa olin 5 vuotias lapsi nenä kiinni ikkunassa katsomassa nousujonossa olevia KLM:ää, Air Francea, Tiger airwayssia jne. Voisin tuijotella lentokenttätyöntekijöitäkin tunteja putkeen kyllästymättä.

 Täytyy kyllä myöntää, että vähän olen kujalla missä lähimmät kaupat yms. sijaitsee. Hotellini (tai oikeastaan hostellini) sijaitsee aivan toisella suunnalla kuin aikaisemmin. Ei ole mitään tietoa missä lähikaupat tai lähiruokalat sijaitsee. En edes tiedä onko niitä. Kävelin äsken joenvarteen ja sekin matka tuntui ikuisuudelta, vaikka lopulta se oli kaikkea muuta kuin sitä. Vahingossa löysin itseni myös Rafflesilta, mikä toisaalta oli ihan onni koska olin vihdoin selkeästi kartalla sijainnistani. Mutta taidan heti huomenaamulla ottaa metron kohti Orchardia, siellä sentäs osaan liikkua ja löytää etsimäni :D

 Tällä kertaa majoitun The Pod nimisessä hotellissa. Tämä on mielestäni hostellin ja kapselihotellin välimuoto. Tosi kiva kuitenkin! Tosi uusi ja moderni ja henkilökuntakin tosi avualiasta. Ainoa "miinus" siitä, että minulla on yläsänky. Kauhea työ ja tuska yrittää kiivetä tänne ja sitten ylös päästyään tajuaa, että puolet tavaroista on alhaalla :D Mutta ehkä tästäkin selvitään.

Kauheaa kello on jo 23:25, taitaa olla meikäläisen aika mennä höyhensaarille ja lopettaa tämä kanssaihmisiä ehkä häiritsevä näpyttely. (Olen yrittänyt olla niin hiljaa kuin mahdollista...) Mahakin on täytetty Starbucksin frappucinolla.

Palaillaan!